Teki mieli avautua tästä vähän pidemmän kaavan kautta, vaikka facebookissa ja hiukan avauduinkin. Tilanne oli vaan jotenkin niin veret seisauttava, että enpä hetkeen muista yhtä sekopäistä "ammattikuskia" nähneeni liikenteessä.
Lähdin tänään kello 16 aikaan ajelemaan Petikosta kehä kolmosta länteen kohti kotia Espoossa. Tapana on laittaa Scanian cruiseri päälle kohtaan 89km/h (hups, sori pomo!) ja samalla lörpötellä mukavia matkan ajan jonkun ystäväni kanssa. Tänään puhelimessa oli entinen työkaverini, joka on myös pitkän linjan raskaan liikenteen ammattilainen, oikeastaan helvetin pitkän, mies on melkein eläkeiässä, mutta siitä viis.
Juvanmalmin rampin kohdilla satuin vilkaisemaan vasempaan peiliin, että sieltä tulee joku perkeleen täysperävaunuyhdistelmä Volvo vasenta kaistaa 100km/h alueella yrittäen musta epätoivoisesti ohi. Rajoitin on Volvossa ilmeisestikin 90 km/h kohdilla, jotta hiukan lujempaa se tuli, mutta aloin huvikseni seuraamaan kilometrimittarista, kuinka kauan mahdollinen ohitus kestää, puhuen edelleen samaan aikaan puhelimessa. 1 kilometrin jälkeen tämä kyseinen vesseli oli päässyt vetoautonsa kanssa rinnalle, heilutteli siinä nyrkkiään, tässä vaiheessa en reagoinut vielä mitenkään muuten, kuin hymähdellen puhelimeen, että jopa on rekkapekalla kova kiire. Peileistä kattelin, kun jonot kertyy takana molemmilla kaistoilla, no minkäs minä sille voin, en todellakaan aio hidastaa moisen idiootin takia. 2 kilometrin kohdalla tapahtuikin sitten jotain ihan käsittämätöntä; Juuri kun tämän vesselin vetoauto oli päässyt ohitseni, se laittaa vilkun oikealle ja alkaa vaihtamaan kaistaa! Siis, mitä helvettiä! Ei kai nyt kukaan voi unohtaa, että on kärrykin vielä perässä! Tuskinpa. Siinä se yritti ängetä, seuraava kilometri mentiinkin sitten Scanian torvi pohjassa.
Puhelimessa oleva kaveri kyllä ehdotti, että "anna osua". Tein omat johtopäätökseni, että jos nyt kolahtaa ja jompikumpi lähtee lapasista kunnolla, niin takana on kilometrien jonot h-autoja ja sitten tulee rumaa jälkeä. Väistin käsi äänimerkillä nojaten puoliksi pientareelle, kunnes edessäni näkyi pelastuksen enkeli. Sorarekan takavalot lähenevät huomattavaa vauhtia. Tein pelimiehen liikkeen, hiljensin vauhdin hetkellisesti 80 km/h, jotta tämä teiden suurin sankari sai vaihdettua kaistaa siihen mun ja sorarekan väliin, senkin teki tietysti puskuria hipoen. Pistin vilkun vasempaan, heti seuraava h-auto tajusi tilanteen, antoi mun mennä eteen, kun tämä maanteiden salama joutui jarruttamaan ihan helvetisti siihen sorarekan taakse. Moikkasin siinä ohi mennessäni sillä kuuluisalla sormella. Päästyäni takaisin siihen oikealle kaistalle, ainakin kahdesta h-autosta näytettiin mulle peukkua.
Olisi perkele pitänyt tajuta ottaa rek.nro ylös, mutta se tilanne säikäyttikin niin helvetisti, että huusin vaan puhelimeen "se tulee päälle!" Ja sitten, ku menin takas edelle, se olikin jo myöhäistä.
Pitkän linjan ammattikuskina mä ymmärrän, että joskus on kiire. Mä ymmärrän myös sen, että monet rahtarit ajavat ns. kilometripalkalla. Mutta, mitäköhän tää kaveri tässä kohtaa hyötyi? Ei mitään. Päinvastoin, siinä vaiheessa, kun meikäläinen kurvasi Lommilan rampista ylös, se näkyi pienenä pisteenä peileissä takana, ei se ressukka sieltä enää sen sorarekan ohi päässyt. Ei sitä varmaan päästetty, oli takana olevat katellu sitä touhua sen verran pitkään, että tilaa tais tulla aika nihkeästi. Ja siinä vaiheessa, kun ruvetaan sen muutaman minuutin/ euron takia oikeasti taklaamaan muita tiellä liikkujia pois edestä, niin homma menee vitun hengenvaaralliseksi.
Pitäkää se järki kädessä siellä liikenteessä, vaikka olisi kuinka helvetin kiire. En todellakaan ole itsekään mikään rauhallisin kuljettaja, mutta tämänkaltaiseen ihan suoranaiseen tapon yritykseen ei ole meikäläinenkään sentään syyllistynyt. Ei muuta, ku turvallista matkaa!
