perjantai 26. huhtikuuta 2013

26.4 - Pysäköintiä pahvinkeräysautolla kotikadulla


Olen nyt noin 4 vuotta saanut kuulla lähinaapureiden kitinää työautoni pysäköinnistä tiensivuun, joten oli jo aikakin Paskakuskin Päiväkirjan ottaa kantaa asiaan.

Muuttaessani tähän kyseiseen lähiöön ajelin vielä Itellan jakeluautoa (Mersu Axor, suht uusi, en muista vuosimallia), eikä sen pysäköinnistäni valittanut kukaan koskaan yhtään mitään. Vaan kappas kummaa, kun vaihdoin työpaikkani Paperitiikereille, alkoi naapureilta kuulua milloin mitäkin uskomatonta legendaa.
Eräs lähinaapurini alkoi lähettää mm. sähköpostia työnantajalleni, kuinka autoni ”ahtaalla ja kapealla lähikadulla” häiritsee liikennettä. Milloin se mukamas vuoti tipan öljyä tielle ja mitä kaikkea tässä nyt onkin vuosien aikana kuultu.

Kenties koomisinta oli saman kaverin avautuminen siitä, että kun lähitalojen asukkaiden autot eivät mahdu tiensivuun pysäköimään. Vastasin tähän mielestäni kohteliaasti, että ”ensinnäkin teillä on jokaiselle asunnolle p-paikka ja toiseksi satun itsekin asumaan täällä”. Tämä ei mennyt jakeluun, vaan allekirjoittaneen olisi pitänyt pysäköidä reilun kilometrin päähän, jotta nämä Espoon ”parempiosaiset” saavat kakkosautonsa tiensivuun. Tähänkin kysyin mielestäni ihan kohteliaasti, kun herra oli ensin minulle ilmoittanut, että tuollahan on tuo hiekkakenttä, miksi en pysäköi sinne, että ”miksi herra ei itse voi pysäköidä kakkosautoaan sinne?”.
Tämä kohta, jota jatkossa kutsun ”P-paikka A” oli mielestäni paras ratkaisu kaikille, koska matkaa itsellenikään ei koidu kohdasta kuin muutaman sata metriä kotiin, lisäksi autoni on vastakkaisella puolella tietä kerrostaloista, joten se ei myöskään mielestäni häiritse näkyvyyttä ikkunoista.

Mutta koska ”P-paikka A” ei näille lähinaapureille sopinut, vaan saivat jollain ihmeellä aivopestyä Espoon viranomaiset, jotta kyseiseen kohtaan lätkäistiin kuorma-autolla pysäköintikieltomerkki, aloin käyttämään vaihtoehtoja ”P-paikka B” tai viime kädessä ”P-paikka C”.

”P-Paikka B” sopii itselleni vallan mainiosti, silloin kun siinä on tilaa. Etenkin, koska tässä tapauksessa, saan pysäköidä entistä lähemmäs kotoani, joskus jopa koti-oven eteen, mutta kyseessä on suhteellisen ahtaat tienviereen tehdyt pysäköintisyvennykset, lisäksi tässä tapauksessa autoni jää suoraan ensimmäisen kerroksen asukkaiden ikkunoiden eteen.

Tämä taas ei miellyttänyt näiden talojen asukkaita, mihin itselläni löytyy sentään pieni ymmärrys. Onhan se perseestä, jos ei olohuoneen ikkunasta näy muuta, kuin iso ”Paperitiikerit”-logo. Sitä sen sijaan en ymmärtänyt, kun ”P-paikka B”:n blondirouva tulee kertomaan mulle, että autoni olisi mukamas laittomasti pysäköity. Totesin blondille, että pysäköinninvalvonta sitten varmaan tulee sakottamaan siitä, että eipä ole sinun murheesi. Blondin mielestä se oli, koska hän asuu ko. talossa. Väitti, että se ei mahdu pysäköintisyvennykseen, itse asiassa se mahtuu siihen sentilleen ja tasan tarkkaan.

Meinasin jo alkaa käyttämään ”P-paikka C”:tä, joka sijaitsee noin kilometrin päässä kotoa. Ongelmia ko. parkkiksen kanssa on 2; autoille tehdään ilkivaltaa ja toiseksi se on liian pitkällä. Omaan Scaniaani on kertaalleen murtauduttu, kerran imetty polttoaineet tankista yms. kyseisellä paikalla. Ja kolmanneksi, mikä helvetti minä olen kävelemään aamuisin autolle ja iltaisin kotiin, sen takia, jotta naapureiden mielestä mun auto on ruma tai se häiritsee niiden ikkunanäkyvyyttä?

Voinko mä nyt alkaa soittelemaan tuohon lähinaapurille, et voisiksä ajaa tuon vitun ruman bemaris pois häiritsemästä mun parvekemaisemia? Kielletään hei kaikki pysäköinti asuinalueilla, koska joidenkin silmään ne autot ei miellytä! Toi helvetin ruma Hondakin tuolla naapuritalossa voisi mun mielestä alkaa käyttämään tota kilometrin päässä sijaitsevaa kenttää, vituttaa katsoa sitä joka kerta, ku käyn tupakalla. Se häiritsee mun ”esteettistä” näkymää.

Pelastuksekseni huomasin kuitenkin, että Espoon viranomaistet olivat tehneet toivomani muutoksen ”P-paikkaan A”. Laitoin itse tuosta mielestäni kyseenalaisesta kuorma-autokiellosta kyselyä perään, ja kappas kummaa, tilalle oli tullut aikarajoitettu pysäköinti (6-18), ei KA-kieltoa.

Aloinpa siis käyttämään A-vaihtoehtoani uudelleen, jännityksellä odottaen, että koskahan alkaa taas sähköposti laulaa. No, kaksi viikkoahan siihen noin suurin piirtein meni. Toimistolta soitettiin, juuri kun olin perjantain kunniaksi pysäköinyt autoni viikonlopun ajaksi kohtaan ”p-paikka A”, että naapurit ovat ilmoittaneet Ympäristö – ja Terveysministeriölle siitä! Esteettisen haitan lisäksi autoni aiheuttaa kuulemma hajuhaittoja ja kerää kesäisin paskakärpäsiä!

Nyt vähän faktaa kehiin: Olen ajanut ko. autoa kohta 5 vuotta, eikä sillä ole koskaan tänä aikana ajettu muuta kuin pahvia/ kartonkia/ paperia. En tiedä, saavatko nämä kyseiset naapurit hajua aikaiseksi pahvilaatikoista tai aamuisesta sanomalehdestään, ilmeisesti sitten. En ole niin tyhmä, että kurvaisin biojäteauton jonkun ikkunan eteen parkkiin.

Alkoi sen verran keittää yli nämä käsittämättömät tarinat pysäköinnistäni, että nyt ei ole oikeastaan muita vaihtoehtoja, kun käyttää A tai B vaihtoehtoja, niin kauan kunnes joku virallinen ratkaisu tulee. Meitsi haluaa meinaa pelata tämän pelin loppuun asti, valituksineen päivineen. Toivon mukaan vaan työnantajanikin kestää tilanteen.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

19.4.2013 - Tai ainakin joku voisi luulla niin


Joku voisi luulla, että olisin perjantai-iltana jossain päin Helsinkiä viettämässä iltaa. En ole, olen kotona. Joku voisi myös luulla, että jos kerran olen kotona, niin varmastikin juon limpparia. En juo, juon kaljaa. Joku voisi myös luulla, että olen umpijurrissa ja huono isä, kenties jopa soittaa lastensuojeluviranomaisille, että tämmöistä täällä saatana Espoossa tapahtuu. En ole jurrissa, olen ammattilaisena juonut 6 pientä koffin tölkkiä, ajattelin kyllä riipaista toiset mokomat vielä menemään (toimitus huomauttaa – Eli saatan olla lopputekstiä kohden jurrissa).

Mun alkoholinkulutus ei nyt ollu kuitenkaan se pointti tällä tämän päivän blogikirjoitukselle, vaikka joku voisi luullakin niin, vaan luuleminen asioista ilman faktoja. Onko tämä maailma oikeasti mennyt siihen pisteeseen, että ihmiset elää elämäänsä ajatellen, mitä ”joku voisi luulla”? Mä olen kuullut tätä paskaa jo yläasteajoista asti, kun ulkonäköni muuttui sen näköiseksi, että joku varmaan luuli minun palvovan saatanaa tai jotain muuta paskaa. Ja pahimmillaan tämä luuleminen asioista oli ehkä ammattikoulun alussa, kun kasvattamani pitkät kynnet lakattuina mustiksi saivat monet ajattelemaan, että jokuhan voi luulla sua vaikka homoksi. Voi vittu, mitä sitten. Ne, jotka mut silloin tunsi ja tuntee vieläkin tietää, etten ole ollut homo enkä tule olemaankaan.

Mutta sekään ei nyt ollut tämän kirjoituksen pointti, vaikka joku voisi luulla niin. Pointti oli tässä helvetin luulemisessa, mikä kävi ilmi tuossa eilen, ku ajattelin ottaa puolivuotiaasta tyttärestäni kuvan kaljatölkki kädessä. Ai, miksi? Siksi, että se himoitsi sitä koko ajan, varmaan kirkkaan punaisen värin takia. Miksi mä halusin siitä kuvan? Siksi, että se olisi ollut mun mielestä vitun hauskaa. Mutta jokuhan olisi voinut luulla, että juotan tytölle alkoholia. Päivän uutinen: Mä en ole niin vitun tyhmä, että semmoista tekisin.

Mä ymmärrän mun avovaimoni pointin, että joku voi luulla sitä sun tätä, mutta sitä mä en ymmärrä, miksi ihmiset hyväksyvät tämän? Mä olen elänyt koko aikuisikäni sillä tavalla, että mua ei yksinkertaisesti kiinnosta, mitä muut voi luulla asioista. Tosiasiat on eriasia, totta kai mäkin ajattelen elämässäni asioita, että en mä voi tehdä sitä sun tätä, koska jos joku saa tietää, niin paskaa tulee niskaan. Se on täysin eriasia. Mä en ala vittu elämään mun elämääni sillä perusteella, että jengi voi luulla jotain.

Asiasta 666:nteen (joku varmaan luulee mun palvovan saatanaa), pakko hehkuttaa mun loistavaa työnantajaa, joka taas ystävällisesti katsoi mun kesän festarimenolistan läpi ja totesi, että ”kyllä nää hoituu”. Tää asia on yks meikäläisen firman parhaista puolista. Vaikka välillä joutuu itsekin venymään pitkiin päiviin, niin ne venymiset myös maksetaan takaisin.

Kesähän nyt muutenkin onneksi helpottaa taas näitä siviilihommia. Joku voisi luulla, että musiikkitoimittajakin saisi palkkaa, mutta valitettavasti tässä saa ajella kyllä ihan täyspäiväistä työpäivää autolla. Eikä siinä mitään, vaikka joku voisi luulla, että mulla ei ole aikaa kaikkeen, kun on nuo lapsetkin. Kyllä mä olen delegoinut asiat suhteellisen hyvin, tosin kesällä yritän kyllä pitää pari viikkoa lomaa yhtä aikaa sekä paskakuskin, että mediapersoonan duuneista ja viettää aikaa lasten kanssa. Katsotaan, onnistuuko?

Joku varmaan luulee tän tekstin olevan täyttä paskaa. Tässä mun vastaus: Mua ei kiinnosta.

torstai 18. huhtikuuta 2013

18.4.2013 - Presidenttinne Riku Mäkinen?


No niin, ladiis and geentelmannit, tytöt ja pojat, ja miksei transutkin. Kuten osa teistä varmaan on huomannut, niin perustin facebookiin ryhmän, joka pohjautuu ajatuksiini alkaa seuraavaksi tasavallan presidentiksi.

Ymmärrän hyvin sen, että 99,9 prosenttia teistä ryhmään kutsutuista ja tätäkin tekstiä lukevista ottavat asian huumorilla, enkä todellakaan loukkaannu näistä huumoriheitoista. Itsekin perustin tämän kyseisen ryhmän pienessä humalatilassa ja huumoripohjalta, mutta tarkemmin asiaa ajateltuani, niin olen kyllä käytännössä ihan valmis yrittämään ihan aikuisten oikeasti.

Mua vituttaa henk.koht. se, että viimeaikaiset pressamme eivät ole saaneet MITÄÄN järkevää aikaa. On tietenkin faktaa, että presidentiltä on nykypäivänä poistettu päätösvaltaa, mutta jumalauta! Jos sun arvonimi on Suomen Tasavallan Presidentti ja sä ärähdät jostain asiasta, niin kyllä sitä vielä tänäkin päivänä kuunnellaan, oli päätösvaltaa tai ei.

Mainitkaa mulle 5 asiaa, mitä Sale Niinistö tai ex-pressa Tarja Halonen on tehnyt tai teki aikakautensa aikana semmoista, mihin meikäläinen ei pystyisi? Kyllä meinaa allekirjoittaneen aikakaudella alkaisi ihan eri kuviot, päätösvaltaa tai ei. Se on sillä tavalla, että ku Presidentti Mäkinen ilmoittaa kansanedustajille tai hallitukselle, että nyt pitää jossain asiassa jotain tapahtua, niin silloin sitä alkaa myös vittu tapahtua.

Tai toinen vaihtoehto on tietysti, että mä mölisen aikakausilehdille jatkuvasti, että ku ei ne saatana saa siellä tolppatalossa mitään aikaiseksi. Ei kai ne pressalta voi puhelinta kuitenkaan pois ottaa? Tällä lähdetään kannattajat kuulkaa Kekkosen aikoihin takaisin! Se mitä Mäkinen sanoo, niin sillä mennään. Ja rauhoittaakseni hieman itseänikin, niin tarkoitus ei tietenkään ole alkaa sotkea kaikkia Suomen kuvioita omin käsin, vaan laittaa ryhtiä niihin ”ammattilaisiin” joiden tehtävänä on hoitaa asioita. Pitää perehtyä vissiin hiukan enempi politiikkaan jossain vaiheessa, jotta ymmärtää kaikki kuviot täysin. Ihan vaan siksi, että voi ensimmäisenä ärähtää niistä, että nämä kuviot ovat täysin päin persettä

Kyllä, myönnän tämän edes ehdokkuuteni olevan vielä tällä hetkellä täysin utopistista ajattelua, mutta onko se mahdotonta? Se on teidän päätöksenne.