Koska Paskakuskin Päiväkirja kuulemma on ehdokkaana vuoden
2013 blogiksi, niin on kai se perkele tätäkin päivitettävä. Pahoittelen, etten
jaksa kesäisin niin paljoa kirjoitella. Saattaa olla tuo kuumuus ja älytön
urpoilu kesän aikana, mikä siihen on syynä.
Kesän viimeiset festarit tuli nähtyä Jalometallissa, täytyy
rehellisesti myöntää, että olisin ehkä voinut yhden kaljan vähemmänkin juoda.
No, hällä väliä, ei niitä enää takaisin saa kuitenkaan. Maanantain olotilat
olivat vaan melkoisen loistokkaat. Raporttia tulee toiselta toimittajalta,
parit kuvat yritän jostain löytää ja neljästä haastiksesta 3 tuli ryssittyä.
Mahdollisuuksia on vielä yhteen, mikäli Nalle suostuu luovuttamaan nauhansa
Kaaoszinelle. Siinä oli meinaa haastattelujen haastattelu. En kerro bändiä, kun
en tiedä, saanko nauhan vai en.
Mutta koska tähän helvetin päiväkirjaan pitää vissiin
kirjoittaa jotain ihan asiaakin, jotta mestaruus alkaa varmistua, niin
puhutaanpa hetki ihan vakavasta asiasta. Asia on nimittäin ”isien oikeus
huoltajuusasioissa”. Tämä aihe tuli esille siksi, että olen nähnyt lyhyen ajan
sisällä 2 FB-kaveriani taistelevan oikeuksistaan. Painotan, kyseessä on
todellakin FB-kaverit, toisen heistä olen kyllä tavannutkin muutamaan
otteeseen. Halusin painottaa tätä asiaa siksi, että minä en voi missään
tapauksessa väittää tietäväni kaikkea totuutta. Mutta, mitä omassa ajatuksessa
pyörii, niin jossei missään olisi missään mitään vikaa, niin miksi nämä 2
herraa julkaisisivat asiasta sosiaalisessa mediassa viestejään? Silkan vittuilun
takia? En usko.
Koska Paskakuskin Päiväkirjaa kirjoitetaan omalla nimelläni,
niin laitetaanpahan nämäkin tarinat tähän ihan omilla nimillään. Herrat voivat
sitten ilmoittaa, jos syystä tai toisesta vituttaa, mutta asiaan!
Sami Sundqvist pitää omaa FB-sivustoaan, Sami ei ole nähnyt
lastaan kahdeksaan vuoteen, Sami kirjoittaa asiasta näin:
”Sami on nyt 11v. Noa pojan biologinen isä, jota Sami ei ole
nähnyt nyt 8vuoteen. Äiti ja lapsi karkasi ulkomaille englantiin 8 vuotta
sitten ilman isän hyväksyntää, jätti kaikki asiat auki isän niskaan ja salaili
olinpaikkaansa. Asia selvisi kokonaisuudessaan 2 viikon päästä tapahtuneesta. Siitä
päivästä lähtien Sami ei ole nähnyt eikä kuullut pojastaan Noasta. Sami tietää
missä he saattavat asua mutta asiaa se ei auta, asiat suomen päässä on käyty
aikanaan kaikki läpi; lastenvalvojista - poliisiin. Joka ikinen isänpäivä on
yhtä helvettiä.. Joka paikassa mainoksia isänpäivästä kuvat Noasta vauvasta-3v asti... ei yhtään
puhelua, ei kirjettä..sinne mahd. toimitetut
kirjeet/tavarat on luvattu olla toimittamatta, mitään selvää syytä isän yhteydenpitoon
ei ole, ja vaikka olisi ISÄLLÄ ON OIKEUS TIETÄÄ/KUULLA/NÄHDÄ LASTAAN! Nyt 2011
tuo tunne isänpäivän merkityksestä ja omasta rakkaasta pojasta on saanut samin
niin poikki ja suremaan koska tuntuu että olen yksin vaikka virastot on käyty
läpi, ja aina asia päättyy kuitenkin nollatilanteeseen. Toivon, että
mahdollisimman moni liittyy tukemaan tätä ryhmää, jotta saadaan ääniä kuulumiin.
Ja vaikka tämäkään tuskin poikaa takasin tuo niin ainakin se osoittaa että
kaikki liittyneet ovat kanssani samaa mieltä ISÄN OIKEUKSISTA. Sami niin suree
ja kaipaa lastaan vaikka 5-6v on pojan kannalta jo mennyt hukkaan,koska eihän
se enää tietty minua tunne.. mutta haluan toivoa. .ja sitä te ryhmään
liittyneet annatte. Ja mahdollisia vinkkejä/teitä millä tavoin asiat saattaisi
oikeasti edetä.. Suomen ja englannin lakienkin puitteissa. JA LOPUKSI VIELÄ
LISÄTTÄKÖÖN ETTÄ SAMI ON TEHNYT VIIMEISET 6 VUOTTA LASTEN ALAN TÖITÄ.. SIITÄ
VOI REPIÄ TAUSTAA”
Samille tiedoksi, että korjasin muutaman kirjoitusvirheen,
en jaksanut alkaa purkaa koko tekstiä kuitenkaan uudestaan, pointti tulee tässä
ihan riittävän selväksi. Samin olen tavannut kahteen otteeseen, kerran
umpijurrissa ja kerran selvin päin. Ei herra nyt näyttänyt olevan mitenkään
epäpätevä isäksi. Ja kuten Sami itsekin kertoo, hän työskentelee lasten
parissa. Joten aika oudolta kuulostaa, ettei tämän miehen eteen tehdä mitään, jotta
hän näkisi OMAA LASTANSA? Niin, pitäkää te äidit vaan hyvää huolta muksuista, eiku
nyt vittu oikeasti!
No, on mulla toinenkin tarina. Tämäkin tarina on isän
oikeuksista, mutta ei aivan samanlainen. Tässä isä sentään tietää vielä
lapsensa olinpaikan. En tosin tiedä kumpi näistä kahdesta tarinasta on pahempi,
mutta tässä esimerkkejä Tuomas Pellonperän kirjoituksista:
”JAKAKAA KOKO MAAILMALLE!! Ei oo sit herkimmille, sori, mut
totuus on joskus kamalaa ja raakaa... Näin tuhoat pienen lapsen koko lapsuuden
ja elämän. Pääosissa: EURAJOEN SOSIAALITOIMI
"Isi, halaa mua, äläkä ikinä päästä irti"
Miten ihminen voi olla niin kylmä ja sokea, ettei näe pienen
5-vuotiaan lapsen hätää? Miten voidaan olla niin saamattomia, ettei mitään
tehdä? Miten kukaan voi antaa pienen lapsen kärsiä siitä huolimatta, että
totuus on isketty naaman eteen sata kertaa?
Eurajoen sosiaalitoimi voi. Kritisoin erittäin voimakkaasti,
mutta täysin aiheesta. Minua voi uskoa tai olla uskomatta, tärkeintä on, että
minä, perheeni ja tuhannet muut uskovat. Kaikkien ei ole pakko, mutta pyydän,
että lukekaa ja miettikää millaista voi olla pienen lapsen elämä ja miten
turhauttavaa voi olla taistelu saada tuo lapsi turvaan, kun vastassa on
sosiaalitoimi, joka uskoo vain sitä vanhempaa, jonka luona lapsi asuu. Näin on
huolimatta siitä, että onko tuo vanhempi Isä vai Äiti. Molempia meitä on
taistelemassa lapsistaan.
Mun lapsi lähti tänään. En olis halunnu päästää irti, koska
pelkään. Me kaikki pelätään. Tuleeko poika vielä takas? Poika tarrasi minuun
vaihtopaikalla ja kuiskasi: "Isi, halaa mua, äläkä päästä irti. En halua,
että sä meet."
Miten sä siinä tilanteessa pysyt vahvana lapsesi edessä? Mä
jouduin päästämään irti. Ei auta mikään.
Poika kertoi, että pelkää kovaa ääntä. Hänelle huudetaan.
Juoksi itkien mun syliin tänään, kun meidän yksi lapsista laittoi television
huutamaan. Isi! Isi! Mä pelkään. Ei meinannu päästää irti ja vapisi ja tärisi
mun sylissä. Hän pelkää, koska hänelle huudetaan.
On siitäkin sanottu Eurajoen sosiaalitoimeen. Mitä se niitä
kiinnostaa, kun ei kiinnosta mikään muukaan? Sanottiin vaan, että sellasta se
on. Kyllä mä tiedän, että kaikki korottaa joskus ääntään, mutta ei ole enää
normaalia, jos lapsi reagoi noin. Ei tosiaankaan.
Mun poika kertoo, että hänen kanssaan ei olla. Hän on yksin
ja kukaan ei lue, taikka leiki. Ainoastaan Isin luona ja hoitopaikassa.
Poika kertoo, että häntä revitään hiuksista ja satutetaan.
Mitä Eurajoen sosiaalitoimi sanoi, kun kerroin hiuksista repimisestä? Noh, että
he "tutkii" asiaa. Niin varmaan joo. Ettiikö ne hiustuppoja pojan
päästä? Pah.
Mun lapsi kokee väkivaltaa, näkee väkivaltaa,siellä käy
poliisit,käy humalaisia tai viedään humalaisten seuraan.
Lisää? Annan tulla kaikki mitkä mä VOIN todistaa, vaikka
heti jokaikiselle. Mun poikani on laitettu pienenä koirahäkkiin, kun on menty
tupakalle, häntä on läpsitty poskelle jos ei syönyt kunnolla,autossa ei
laitettu turvavöitä kiinni, hänellä oli jo silloin hassuja mustelmia, joiden
selitykset mä uskoin silloin, koska olin täysi IDIOOTTI. Mustelmia on ollut nyt
useampia kertoja, joiden alkuperä on valehdeltu. Juu, sen yhden tapauksen
todisteet laitoin teille nähtäville sivuille, että on valehdeltu, olen
julkaissut mun profiilissa, tervetuloa katsomaan, laita kaveripyyntö.
Mun lapsella on nukutuksessa paikattu 6 hammasta. Sen
lisäksi niitä on paikattu ainakin kaksi kertaa ja taas on reikiä. Kuulemma
hampaat pestään(lukee uusissa kirjauksissa) KOLME KERTAA PÄIVÄSSÄ ja vielä
JOKAISEN syönnin jälkeen!! Miksi sitten joka kerta, kun täällä harjataan, niin
ikenet valuu verta? Ja kuka oikeesti pesisi edes noin monta kertaa? Kuka edes
uskoisi, jos noin sanoisi? Helppo vastaus viimeiseen: TIETENKIN EURAJOEN
SOSIAALITOIMI. Siellä on varmasti ihasteltu, että voikun tosi loistavaa kun
huolehditaan noin hyvin. Pah. Miksi ne valuu verta??? Ai niin, koska mulla on
kuulemma niin huono hammaslaatu. Eli sekin on mun vika. Ketä uskoo? Nyt kaikki
yhteen ääneen: EURAJOEN SOSIAALITOIMI.
Poika sanoi täällä eilen, että ei pippeliä noin pestä. Se
vaan huuhdotaan päältä. ONKO IHME ETTÄ SE ON AINA TULEHTUNUT KUN EI SITÄ
HOIDETA?
Pojan korvat oli nyt yllättävän siistit. Ensimmäistä kertaa.
Oli kuulemma pesty ennenkuin tuli tänne. Olikin vissiin ihan ainoa kerta.
Muuten ne on aina kipeät. Taas kiitti Isiä ja mun vaimoa, kun sillon autettiin.
Ainiin. Mun lapsi joutuu kuulemaan, kuinka hänen isäänsä
solvataan. Hänelle kerrotaan, että et enää pääse isille. Isi soitti sulle
poliisit(lukee muuten Merikratoksen kirjauksissa kaikki), Sä et halua muuttaa
Isin luo. Isi on ilkeä.
Mitä tuo kaikki on, jos ei henkistä väkivaltaa? Millaiset
arvet se jättää pieneen viattomaan lapseen? Pysyvät. Mitä Eurajoen
sosiaalityöntekijä näistä on sanonut? Ei yhtään mitään. Eihän se nyt mitään
ole.
5- vuotias lapsi ja on kokenut henkistä väkivaltaa, fyysistä
väkivaltaa, hoidon laiminlyöntiä,riitojen keskelle joutumista,kaltoinkohtelua,
yksin jättämistä, vieraannuttamista isästään ja isän puolen suvusta, pelkää jo
poliisia ja lääkäriä ja onko ihme, kun on nähnyt enemmän poliiseja, kuin minä
koko elämäni aikana. Sen lisäksi lapseni joutuu kestämään huutamista,
turvattomuuden tunnetta, pelkoa ja kipua. Hän kysyy aina koska me näemme
seuraavaksi. Isi älä lähde.
Kaikesta mainitusta ja vielä monesta muusta ovat
ilmoittaneet Eurajoen sosiaalitoimelle minun ja perheeni lisäksi mm. Läheiset,
poliisit, lääkäri ja ihmiset, jotka tuntevat tapauksen muutoin. Ei auta.
Tiedättekö miksi? Koska Eurajoen sosiaalitoimella on siellä perhetyöntekijä,
joka käy kerran viikossa tunnin ajan kahvilla. No niin ei sitten mitään hätää.
Hänellä on varmasti koulutus seuraavista aloista, koska heidän työn hän ainakin
hoitaa: Poliisi, Lääkäri, Psykiatri, Salapoliisi, Psykoterapeutti. Tuli kysymys
mieleen. Miksi sitten tuo kaikki silti siellä tapahtuu??? Voisiko olla, että
nuo asiat tapahtuukin sen kerta viikkoisen käynnin ulkopuolella?? Ei, jos
kysytään Eurajoen sosiaalitoimelta.
Perhetyöntekijä on tekosyy peitellä virkavirheensä ja
suojella kaikkea muuta paitsi lastani. Ei herranen aika, mutta sitä mun poikaa
ei ajattele siellä ketään. Ei ketään.
Sitä välillä tuntee, että on yksin tässä. Aivan yksin
perheeni kanssa. Sitä välillä ajattelee, että mitä mä voin enää tehdä? Siksi mä
pyydän apua. En halua menettää mun lasta. En ikinä.
Älkää ajatelko sitä, että tuntuuko musta, että olen yksin.
En mä ole, mulla on maailman paras perhe ja tuhansia tukijoita. Ajatelkaa sitä
mun lasta ja kuvitelkaa, että hän olisi omanne. Kuinka yksin ja pelokas se
pieni viaton poika on.
Ainiin, mä kuulemma saan näistä tilapäivityksistä useita
syytteitä. Anti tulla vaan. Luuletteko, että kiinnostaa? Mun lapsi on vaarassa
ja mä teen kaikkeni, jotta voin hänet pelastaa. Jos saan tästä jonkun syytteen,
niin mitä se tästä yhteiskunnasta kertoo? Sen, että tärkeämpää on saada toinen
hiljaiseksi, kuin pelastaa pieni viaton lapsi.
Tuomas Pellonperä,Isä.
PS. JAKAKAA KOKO MAAILMALLE!!!”
Tässä oli vaan esimerkit. Olen kuullut ja lukenut molemmilta
useampiakin päivityksiä tilanteisiin, mutta minä en tiedä faktoja sen
tarkemmin. En väitä tuntevani kumpaakaan herrasmiestä hyvin, ja on totta että näissä
kirjoituksissa on vain toisen osapuolen näkökanta. Silti, ihmettelen jos ei
näissä olisi mitään totuuden häivääkään, niin miksi Sami ja Tuomas sitten lähettäisivät
moisia viestejä ympäri maailmaa? Vittuillakseen? En usko. Kukaan ei jaksa
vittuilla näin rankasti. Ja sen kuitenkin molemmista tiedän, vaikken hyvin
tunnekaan, että heillä on mielenterveys kohdillaan, ja ymmärtävät mitä on valehtelu
viranomaisille.
Paskakuskin Päiväkirja ei kerro teille tänään totuutta,
mutta se antaa teille mahdollisuuden miettiä asioita. Meneekö kaikki ihan
putkeen, jos ei isillä ole mitään mahdollisuuksia koskaan vaikuttaa asioihin?
Onko tässä systeemissä joku vitun järki, että se kenen pimperosta se lapsi tuli
ulos, niin saa tavallaan päättää kaiken? Eikö se siittiö merkinnytkään mitään?
Elän itse siinä mielessä onnellisessa suhteessa, että en
jaksa uskoa naiseni koskaan moisia temppuja tekevän. En tiedä, tulemmeko
elämään loppuelämän yhdessä, mutta uskon naiseni tietävän, että ne lapset ovat
myös minun. Tämä ei ollut mikään eroviesti, vaan fakta.
Tai toive, vitutko siitä, kun se nyt ei ollut edes tämän
tekstin pointti. Pointtina oli yksinkertaisesti: Pitäkää lapsista huolta, ja
antakaa myös isille mahdollisuus.
