29.3 - SM-liigan tuomarityöskentely

Nyt kun SM-liiga kausi on virallisesti taputeltu, jos ei niitä neljää jäljellä olevaa ringetteä pelaavaa joukkuetta lasketa, niin on tullut aika Paskakuskin Päiväkirjan ottaa kantaa kauden tapahtumiin. Tai siis ennen kaikkea tuomarityöskentelyyn, joka sai huipennuksensa toiseksi viimeisessä HIFK-Tappara puolivälieräottelussa.

”SM-liigan kurinpitäjä mätkäisi Helsingin IFK:n hyökkääjä Siim Liivikille yhden ottelun pelikiellon rasistisesta solvauksesta.” Erotuomarina toiminut Timo Mäkelä oli kuullut Liivikin käyttävän Tapparan pelaaja Dragan Umicevicia kohtaan sanaa ”gipsy”. Mäkelähän itse vielä myönsi jälkikäteen, ettei hän osaa kunnolla englantia, joten hän oli joutunut tarkistamaan asian ja sanan tarkoituksen jälkikäteen ulkopuolisilta tahoilta.

On ensinnäkin jännä, että Mäkelä, joka ei omien sanojensa mukaan osaa englantia kunnolla, voi olla noin täysin varma kuulemastaan sanasta. Ja mikä asiassa vielä enemmän ihmetyttää, on kyseisen sanan liittäminen millään tavalla rasistiseen solvaukseen.

”Gipsy” on englanninkielinen vastine sanalle ”mustalainen”. Se ei ole ”manne” tai mikään muukaan loukkaava sana. On eri asia kutsua venäläistä ”ryssäksi”, mutta rasismia EI VOI OLLA, jos kutsut venäläistä venäläiseksi. Tai vaikka kyseinen henkilö olisi Viron kansalainen, hänen kutsumisessaan venäläiseksi ei ole mitään rasistisia piirteitä, vaikka se saattaakin loukata. Ryssäksi kutsuminen on rasismia.

Sama pätee mustalaisten kanssa, ”romani” ja ”mustalainen” eivät ole herjaavia sanoja, eikä niissä ole mitään rasistista. Sillä, että onko Umicevic oikeasti mustalainen vai ei, ei ole mitään merkitystä. Vai kuinka pitkälle SM-liiga haluaa viedä tämän? Jos kutsut vahingossa norjalaispelaajaa ”ruotsalaiseksi”, niin onko sekin sitten rasismia? Ja saako suomalaisia kutsua enää suomalaisiksi? Maailmassa on eri kansoja ja valtaosalla niistä on olemassa myös herjaava nimitys. ”Gipsy” ei etsinnöistäni huolimatta tarjonnut yhtä ainoaa artikkelia, missä sanaa käytettäisiin herjaavana. ”Fuckin gipsy” tai mitä tahansa Liivik onkin todennut (en tiedä totuutta) on siis yhtä rasistista, kuin todeta ”vitun suomalainen”.

Olen SM-liigan puolella asiassa siinä mielessä, että rasismi ei kuulu urheiluun. Neekeri, manne, ryssä yms. jutut saavatkin pysyä kaukana kaukalosta. Mutta ihmisten erilaisuus pitää hyväksyä, ja maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä sanoja pitää saada käyttää, vai pitääkö tästä asti vain hermostuessaan kaukalossa esimerkiksi Liivikin huutaa: ”Vitun ihminen”? Paitsi sehän olisi rasismia ihmisiä kohtaan, joten parempi varmaan ensi kaudella olla sanomatta enää yhtään mitään.

Kummola ja kumppanit, laittakaa joku tolkku tähän tuomarityöskentelyyn ensi kautta ajatellen, sillä kausi 2012-2013 muistetaan lähinnä naurettavista tapahtumista. Koko syksy pelattiin ilman yhtään kunnon kahinaa, koska kaikilla oli kauhea pelko perseessä surullisen kuuluisasta HIFK-Jokerit European Thropy-ottelusta ja sen jälkipuinneista. Sen lisäksi lätkäistiin ihmeellisiä pelikieltoja mistä milloinkin, kuten puhtaasta taklauksesta (M.Norlund vs. V.Peltonen) ja nyt huipennuksena tämä Liivikin vetäminen sivuun kauden tärkeimmästä pelistä. Herätkää päättäjät ja laittakaa selkeät linjat, unohtamatta kuitenkaan että fyysisyys sekä tunteidenpurkaukset kuuluvat jääkiekkoon. Tällä arvontalinjalla jos jatketaan ensi kaudellakin, niin Paskakuskin Päiväkirja seuraa jatkossa mieluummin curlingin sm-liigaa.

23.3.2013 - urheilua ja politiikkaa

Koska Paskakuskin Päiväkirja on oikeutettu ottamaan kantaa ihan missä asiassa tahansa, niin tänään puhutaan homoista, politiikasta ja urheilusta. Painotetaan nyt heti kärkeen, että asiantuntemus asioista on äärimmäisen vajavaista, mutta mielipiteeni voinen silti kertoa.

Aloitetaan nyt heti kärkeen homoista ja niiden avioliitoista, ja ennen kaikkea tästä kansalaisaloitteesta. Rehellisesti sanottuna, mua ei kiinnosta vitunkaan vertaa, vaikka joku menisi koiransa kanssa naimisiin. Silti mä en ymmärrä tätä ihme hehkutusta kyseisen kansalaisaloitteen kanssa. Te kansalaiset olette äänestäneet kansanedustajat tekemään päätöksiä, äänestäkää ensi kerralla enemmän homoystävällisiä, jos siltä tuntuu. Jotenkin tuntuu järjettömältä koko idea näihin kansalaisaloitteisiin. Kohtahan voidaan sitten luopua koko eduskunnasta ja äänestää asioista kansanäänestyksillä, jos tähän mennään. Ja edelleen painotan, että en ole homovihaaja, mutta en myöskään allekirjoittanut kansalaisaloitetta, mikä a) kuulostaa mun mielestä vitun tyhmältä, sekä b) kiinnostaa mua, kuin kilo kiviä, että c) ei edes loppupeleissä todennäköisesti hyödytä yhtään mitään.

Kätevällä aasinsillalla tästä pääsee politiikan ytimeen, mikä mulla ei ole koskaan oikein mennyt jakeluun, koska mä en tajua näitä puolue hässäköitä ja ns. ”ryhmäkuria”. Äänestetään asioista niin kuin puolue päättää, niin on se ny oikeasti aika vitun hölmöläisten touhua. Otetaan ääriesimerkki; Teppo Turkistarhaaja hakee eduskuntaan ja liittyy vihreiden puolueeseen. Tepolla on äänestäjän mielestä hyvät mielipiteet ja äänestäjä antaa äänensä Tepolle. Kun Teppo on päässyt eduskuntaan, Teppo äänestää turkistarhausta vastaan, koska puolue on sitä mieltä. Teppo oli myös alkoholiveron kiristämistä vastaan, Vihreät halusivat kiristystä ja niinpä yhtäkkiä myös Teppo sitä haluaa. Minä en äänestä enää ketään, koskaan, jos ei joku päätä ensin, että mielipiteensä saa pitää myös valituksi tullessaan. Miten ketään voi äänestää eduskuntaan, kun pitäisi näköjään äänestää puoluetta, vaikka pyydetään äänestämään henkilöä? Jos joku selittää tämän mulle fiksusti, niin saatan harkita äänestäväni joskus vielä.

Mennään nyt sitten siihen urheiluun, mistä aluksi haluan painottaa, että jalkapalloa seuraan noin 3 ottelua vuodessa, jääkiekkoa sitäkin enemmän. Valmennuksesta on kokemusta yhden rippikoululeirin lentopallo-ottelun ajan, mutta kylläpä siitä on hienot muistot.

Espanja-Suomi jalkapallon MM-karsinta. Peliä edeltävinä päivinäkin kommentit pelaajilta on tyyliin ”lähdetään nauttimaan pelistä” jne. Selostajat jauhaa koko pelin, että ”Espanjalle elintärkeä peli MM-kisoihin pääsyä ajatellen”, Mixu Paatelainen heittää kentälle kilpikonnapuolustuksen.

Paskakuskin Päiväkirja heittää tähän kohti nyt yhden tärkeän kysymyksen kehiin: Missä helvetin vaiheessa Suomi on heittänyt pyyhkeet kehään MM-kisoihin pääsystä? Takana on 1 niukka tappio, 1 tasapeli ja tässä vaiheessa lähdetään jo hakemaan väsynyttä ”ihan ok tulosta” Espanjaa vastaan. MINKÄ VITUN TAKIA? Mixu heittää kentälle jonkun idioottivarman 4-4-1-1 kokoonpanon ja kommentoi pelin jälkeen ”rohkeammalla taktiikalla Espanja olisi taatusti rokottanut useammin”. Ehkä! Mutta EHKÄ Mixu olet unohtanut sen faktan, että rohkeammalla taktiikalla, myös Suomi olisi voinut rokottaa useammin! Jos koko pelissä Suomi hyökkäsi 2 kertaa ja teki yhden maalin, niin miten olisi ollut hyökkäävämmällä taktiikalla?

Mä en vaan ymmärrä koko jalkapallokulttuuria, etenkään näiden maaotteluiden kohdalta, että alun perinkään lähdetään kentälle asenteella ”me ollaan huonompia kun noi”, ja rakennetaan taktiikka sen mukaan. Jengi hehkuttaa jotain vitun 1-1 tasapeliä, kun fakta on se että tokalle puoliajalle viimeistään olisi pitänyt laittaa hyökkäystä kehiin ja hakea tärkeää vierasvoittoa. Fakta on kuitenkin edelleenkin se, että eihän Suomi ole vielä ulkona MM-kisoista, joten miksi näitä pelejä lähdetään häviämään? Tai edes hakemaan jotain väsynyttä tasapeliä? Mä luotin suhun Mixu, heitin tulosvetoon roponi Suomen voitolle, mutta petyin syvästi taktiikkaan.

Ja jääkiekkoon. Missä tuomarit taitavat ratkaista tänä vuonna mestarin, kun lottoarvonta ratkaisuiden kanssa on sitä luokkaa. No, HIFK ei kuitenkaan rehellisesti sanottuna ole hävinnyt yhtään peliä Tapparaa vastaan tuomaripelin takia, mutta Summasen erikoinen maalivahtipeli oli tänään ihan käsittämätöntä. Ortio imaisee 2 helppoa kutia avauserässä, Ortio otetaan vaihtoon. Norja torjuu loppuerän päästämättä maaliakaan, niin tokaan erään otetaan tolppien väliin taas Ortio! Ja kappas kummaa, kolmas maali. Oikeesti Raato, jos jätkällä on paska ilta, ni jätä se kanssa huilimaan. Ihan turha sössöttää, että loppupelihän meni nollille, kun ei tainnu olla esim. kolmannessa erässä yhtään torjuntaa. Turhaan sekoitit jengiä, olisit antanut Norjan jatkaa, koska faktahan se on, että jos molari imaisee helpon, myös kenttäpelaajat käyvät epävarmoiksi maalivahdin suhteen.

No, kesäloma taitaa kutsua maanantaina. Itsellä on ainakin usko jo lähestulkoon mennyt. Väriä ei vaihdeta, vaan stadi on ensi kaudellakin punainen, mutta ryhtiliike pitää kesän aikana löytyä. Tänäänkin oli kolmas erä ihan hyvännäköistä peliä, vaan liikaa on tullut kauden aikana käsittämättömän väsyneitä pelejä. Ihan kuin oltaisiin odoteltu koko kausi, että kyllähän me finaaleihin mennään, niin pelataan siellä. Nyt se näyttää aika epätodennäköiseltä.

HIFK-fanina täytyy toivoa, että Lukko tiputtaa Narrit. En mitenkään enää jaksa uskoa meinaa omien nousuun 0-3 tilanteesta. Ja tulosvedon takia käännän takkini loppukaudeksi HPKlle, siis mikäli me tipahdetaan jatkosta.

13.3.2013 - Autot ja kevyt liikenne

Radio Rockin iltapäiväjuontaja Marce vauhkosi tänään suomalaisten autoilijoiden suojatiekäyttäytymisestä ohjelmassaan ja päätinpä itsekin ottaa puhelin kouraan ja pirauttaa linjoille omia mielipiteitäni. No, tunnetusti Radio Rock ei tarjoa minulle riittävästi puheaikaa koskaan, mutta onneksi sitä varten on olemassa Paskakuskin Päiväkirja, jonne voi aina jatkaa tarinointia.

Marcelino oli siis ilmeisestikin törmännyt uutiseen, missä linja-auto oli aamulla törmännyt suojatiellä 7-vuotiaaseen pikkutyttöön Kirkkonummella. Koska en uutisesta tiedä sen enempää, mitä iltapäivälehdet kirjoittavat, en tätä yksittäistä tapausta aio myöskään kommentoida, mutta suomalaisten suojatiekäyttäytymistä sitäkin enemmän.

Lähdetään liikkeelle suoraan ongelman ytimestä, mikä on omasta mielestäni täysin väärä tapa ohjeistaa lapsia liikenteeseen. Pienestä pitäen lapsille opetetaan aivan suoraan tieliikennelakien vastaisesti, että pitää katsoa vasempaan sitten oikeaan ja sitten vielä vasempaan, ennen kuin tietä saa lähteä ylittämään. Miksi? Kas kun eivät vielä opeta, että katso varmuudeksi vielä taivaallekin, ettei lentokone tipahda niskaan.

Ongelmaksi autoilijan näkökulmasta katsottuna muodostuu liian sekava kevyen liikenteen käyttäytyminen. Siinä missä keski-ikäinen tieliikennelait tietävä henkilö kävelee suojatielle juuri niin kuin pitääkin, eli sen suuremmin autoilijoista välittämättä, vieressä seisoo se ekaluokkalainen lapsi, joka odottaa viimeiseen asti, että uskaltaakohan sitä kävellä ja pahimmassa tapauksessa vielä toisella puolella odottaa eläkeläinen vanhus, joka pahimmassa tapauksessa viittoilee autoilijaa menemään ensin. Koita siinä nyt sitten silmilläsi seurata jokaisen näiden liikettä yhtä aikaa ja arpoa sitä hetkeä, milloin uskallat itse lähteä taas liikkeelle, kun yksinkertaisimmillaan nämä kaikki kolme olisivat kävelleet reippaasti suojatien yli ja autoilija jatkaisi sen jälkeen tyytyväisenä matkaansa.

Mutta ei, kun pitää ensin katsoa vasempaan, sitten oikeaan ja diipadaapajuupajaapa, varmaan vittu rukoilla jumalaakin, ennen kuin siihen suojatielle voi mennä. Kyse ei ole siis kiireestä, ettei siihen suojatien eteen voi pysähtyä, vaan aivan liian sekavista tilanteista, joita tämänkaltainen turhanpäiväinen opetus lapsille aiheuttaa. Siinä missä muiden autoilijoiden kanssa harvemmin tulee epäselvyyksiä, että kumpi menee ensin, niin kevyen liikenteen kanssa siihen törmää harva se päivä.

Ja entäs sitten, kun tämä ekaluokkalainen, jolle on kotona ja koulussa saarnattu pitkän aikaa tätä ”katso sinne ja tänne ja tuonne”, ennen kuin kävelet, mantraa reilun 10 vuoden päästä menee autokouluun? Sille paljastetaan autokoulussa, että se onkin autoilija, joka väistää! Sama vesseli, joka on koko lapsuutensa kulkenut koulutietään peläten ja varoen autoja, saakin kuulla yhtäkkiä, että se vastuu siirtyy hänen mukanaan auton ratin taakse.

Mukavaahan se tietysti olisi ajatella, että kaikki varovat kaikkia liikenteessä, mutta liikenteen yleisen sujuvuuden kannalta se ei vaan toimi niin. Ei voida kuvitella, että autoilijan ja kevyen liikenteen kohtaamisessa, joka kerralla toimitaan eri tavalla. Siksi ongelma on kevyessä liikenteessä ja sen nykyisessä kouluttamisessa liikenteessä kulkemiseen, mikä aiheuttaa epäselviä tilanteita.

Ongelma johon vielä ole keksinyt ratkaisua tässä on vain se, että nyt alkaa olla vähän liian myöhäistä kääntää koko opetusta päälaelleen. Tässä vaiheessa, kun alamme opettaa koululaisille, että ”sen kuin kävelette, kun on suojatie”, niin katastrofihan siitä syntyisi, hetkellisesti. Liikenteessä on liikaa autoilijoita, jotka vieläkin alitajunnassaan kuulevat ne isin ja äidin kuuluisat sanat; ”katso vasempaan, sitten oikeaan jne.”. Eihän ne sieltä mihinkään poistu, vaikka kuinka autokoulussa on opetettu toisin.

Ja eihän meistä kukaan ole valmis uhraamaan omia lapsiaan opettamalla tässä vaiheessa, miten liikenteessä oikeasti pitää toimia, eli esimerkiksi kävellä reippaasti suojatien yli ja antaa autoilijoiden huolehtia väistämisestä. Mutta villi veikkaukseni on se, että jos näin alettaisiin tässä vaiheessa opettaa ja toimimaan, olisivat kevyen liikenteen onnettomuudet noin 20 vuoden päästä laskeneet erittäin rajusti. Kun se Ville 5v. ajaisi vuonna 2028 isinsä Bemarilla ensimmäisiä kertoja liikenteessä, sen alitajunta hokisi iskän ja äidin sanoja: ”Kävele reippaasti suojatien yli”. Arvatkaa itse, kuinka paljon tarkkaavaisempi Ville olisi silloin jalankulkijoiden suhteen?  

9.3.2013

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut niin paljon, että piti avata taas päiväkirja kertomaan asioita. No, eilisilta on taputeltu, käsitelty ja unohdettu jo, joten jatketaan muista asioista. Asioita, mistä haluan avautua, on oikeastaan kolme: Eilinen lumimyräkkä, Eerika ja jätteidenlajittelu.

Aloitetaan nyt siitä lumimyräkästä, kun taas on jengi kitissyt niistä kolareista, että ettekö te osaa ajaa siellä etelässä? Itse lähdin noin kello 15 aikaan ajelemaan Tattarisuolta kohti Espoon Tuomarilaa ja arvasin heti kehä ykkösen rampissa, että kohta alkaa pelti kolista. Ei siinä, että näkyvyys oli hetkittäin 0 metriä eteenpäin, mutta äkkiä tullut märkä lumi lämpötilan ollessa hiukan pakkasen puolella, aiheutti sen, että tiet olivat aivan täyttä luistinrataa. Vielä Tuusulanväylän kohdilla ajelin noin kahdeksaakymppiä, vaan kun luistonesto alkoi näytössä herjaamaan siinä vaiheessa, vaikka ajelin vakionopeussäädin päällä, niin ymmärsin itse pelin hengen. Nopeus putosi heti alle viidenkympin ja kädet ristissä toivoin, että kotiinkin asti vielä pääsee. Siis kyllähän mä itse pääsen noissa olosuhteissa, mutta onneksi en tullut esim. kehä kolmosta, oli kuulemma vähän nihkeää.

Mä ymmärrän sen, ettei kaikki liikenteessä olevat ole 15 vuotta ajaneita ammattikuskeja. Mutta hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun ne alan ammattilaiset hidastaa vauhdin. Ei se tarkoita sitä, että sillä isin bemarilla pitää lähteä vasenta kaistaa ohi, isin bemari päätyy muuten katolleen penkalle. No, joka kertahan näitä urpoja löytyy, mutta eilisen kolarisumista todennäköisesti suurin osa oli olosuhteiden uhreja. Keli muistutti huolestuttavan paljon muutaman vuoden takaista lahdenväylä/ porvoonväylä selkkausta.

Eniten mua kuitenkin vitutti nämä nykypäivän henkilöautot, missä syttyy automaattisesti vaan ne helvetin huomiovalot edessä. En tiedä, ymmärrättekö te autojen omistajat, mutta useissa näissä kulkuneuvoissa ei automaattisesti syty takavalot laisinkaan! Pimeällä te ihmiset ymmärrätte laittaa valot päälle, siksi että näette itse eteen, mutta eilisen kaltaisessa lumimyrskyssä tuli bongattua ainakin 5 autoa, joissa ei takavalot pala! Siis kelillä, missä pitäisi jo olla sumuvalotkin takaa päällä, niin ei pala takana vittu mikään valo! Koittakaa nyt saatana muistaa kääntää edes ne ajovalot päälle.

Ja sitten asiasta siihen surullisimpaan, Eerika, R.I.P. Tiedän, että tästä asiasta jauhetaan jo ehkä liiankin paljon, mutta kahden lapsen isänä uutisointi sai minut voimaan pahoin. En väitä, että kyseinen tapahtuma ei saisi myös lapsettomia ihmisiä oksentamaan. Mutta puhuessa omasta puolestani, en ole koskaan eläessäni joutunut lukemaan mitään kuvottavampaa. Selattuani iltapäivälehdet, istuin pitkän aikaa 5 kuukautinen tyttäreni sylissä ja ihmettelin, miten kukaan voisi edes kuvitella sattuvansa omaa lastaan? Tyttäreni Ida ei tietenkään ymmärtänyt, miksi aloin itkemään, mutta tosimiehet itkevät. Itku oli sekä omasta onnesta, että surusta Eerikaa kohtaan. Siinä missä sosiaalisessa mediassa kaikki olisivat valmiina suurin piirtein tappamaan tämän kaksikon, ja allekirjoittanutkin yhtyi siihen lynkkausporukkaan, olen myös yrittänyt miettiä syitä tähän toimintaan? En löydä. Istun tälläkin hetkellä tyttäreni sylissä kirjoittamassa tätä tekstiä, enkä pysty ymmärtämään, miten voisin omaa lastani satuttaa? Ja itken muuten taas, edelleen sitä surun ja ilon yhdistämää itkua. Joku voi nyt lässyttää tästä tekstistä, että vittu mitä nössöilyä, ei jaksa lukea, niin SUKSIKAA VITTUUN sitten. Mä halusin avautua tästä uutisesta, koska se kosketti ja koskettaa edelleen. Pitäkää huolta lapsistanne ja ymmärtäkää, etteivät ne aina ymmärrä. Toki itselläkin menee hermot välillä tuon 3-vuotiaan pojan kiukuttelujen kanssa, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään silti tehdä lähellekään tuonkaltaisia asioita, mitä Eerika kohtasi. Lepää rauhassa tyttö pieni.

Jottei tämä blogikirjoitus mene ihan itkemiseksi, niin kevennetään sitä viimeisellä osiolla, jätteiden lajittelu. Asiahan mua ei yleensä kiinnosta, enkä siihen juurikaan kiinnitä huomiota. Jos asiakas on sitä mieltä, että sen mikroaaltouuni kuuluu kartonginkeräykseen, niin sinne se myös menee. Asiakas on aina oikeassa. Tällä viikolla vaan hämmentävästi tuli törmättyä asiaan moneen otteeseen. Tiistai iltapäivällä Havukoskella peruutin eräälle jätehuoneelle, johon kävelee samaan aikaan tummaihoinen mies kolmen valintatalon muovikassin kanssa. Selvällä suomenkielellä herra kysyy: heitänkö suoraan kyytiin? Vastaan tähän, että otan vain pahvit, joten kaveri avaa jätehuoneen oven ja heittää kassinsa biojäteastiaan! Mun oli ihan pakko käydä meinaa kurkkaamassa sinne, kun kaveri lähti. No, ei siinä vielä mitään, mutta noin varttia myöhemmin samaisessa kaupunginosassa herrasmies rollaattorinsa kanssa astelee jätehuoneeseen samaan aikaan, kun itse peruutan ovelle. Oli päivän viimeisiä paikkoja, niin ei enää niin kauhea kiire ja raivo ollut päällä, joten avasin herralle kartonkiastian kannen, kun oli siihen alkamassa lastaamaan tavaraa. Herra alkaa lapioimaan kärrystään sanomalehtiä sinne, kysyn ihan ystävällisesti, että anteeksi miksi sä heität paperit tähän astiaan? Herra vastaa, ai mihin ne sitten kuuluu? Vieressä seisoo paperiastia isolla tekstillä ”keräyspaperia”. Edelleen ystävällisenä asiakaspalvelijana vastaan, että paperit kuuluu tuonne, missä lukee keräyspaperia. Kaveri osoittaa sekajäteastiaa, että tänne vai?  Mä luovutin. Kerrankin yritin. No, pisteenä iin päälle tuli loppuviikosta Reijo Remonttimies Konalassa helvetin ison kerrostalon jätehuoneeseen ihan vaan ihmettelemään. Ei sillä ollut edes mitään sinne tuotavaa, kunhan tuli katsomaan mun työntekoa. Reijo: ”Ai, täällä lajitellaan ihan paperikin erikseen”. Mun vaivautunut ”Öö, joo” ja syvä hiljaisuus lopetti keskustelun kivikaudelta nousseen Reijon kanssa.

Autoni on huollettu ja pesty. Mun mielestä on ihan ok, että sieltä pyyhitään pölyjäkin hytistä, vaikka osaan sen kyllä tehdä itse, mutta perkele ku heittävät aina kaikki hanskatkin roskiin! Vähän käytettyjä, hyviä pareja, ja ennen kaikkea varapareja, jos sattuu hanskat kastumaan liikaa. No, sain mä toimistolta kasan uusia. Pientä kritiikkiä voisi antaa siitä, että etuvilkusta on unohtunut toinen kiinnitysruuvi kokonaan, pitää kaivella himasta joku ruuvi maanantaiaamulle. Pitää myös kiivetä hytin katolle vaihtamaan hytin ylävalo, koska mä tykkään, et auto näyttää siistiltä ja kaikki valot palaa jne.

Unohdin mainita korjaamolle, et mun mankka ei enää tykkää cd-levyistä. Pitäisköhän kysyä pomolta, jos se sponsoroisi mulle jonkun halvan mp3-soittimen synttärilahjaksi? Radio rockin musiikkitarjonta kun on niin vitun väsynyttä paskaa, vaikka jutut on välillä ihan jees. 

9.3. - Kriitikon elämää

Maailmassa on kahdenlaisia kriitikoita. On niitä, jotka nuolevat persettä, tykkäävät kaikesta ja sitten on… MINÄ. Aloittaessani muutama vuosi sitten uudestaan nämä ns. toimittajan hommat, niin itselläni oli heti alun perin ajatus täsmälleen se, että persettä ei nuolla. Minä en arvostele kavereita, vaan heidän tekemiään tuotoksia/ keikkoja jne. Sä voit olla vitun hyvä jätkä, mahtava persoona, mutta jos sun julkaisema levy on paska, niin se nyt vaan on silloin mun mielestä paska.

Asiaa EI paranna se, että siitä tullaan jälkikäteen itkemään. ”Mikä sä olet arvostelemaan näin legendaarisen bändin keikkaa?”. No, tässä on vastaus: Because I can. Mua on ihan turha alkaa uhkailemaan millään tavalla, jos ei arvostelu miellytä. Yleensä siinä käy vaan niin, että ne uhkailutkin päätyvät johonkin tekstiin, kuten nyt.

Mitä tulee esim. levyarvosteluihin, niin nykypäivänä niiden teko olisi helvetin helppoa. Sen kun googletat tarvittavat tiedot bändistä, kirjoitat jotain ”diipadaapalässynläätä” ja annat täydet pisteet. Jos te haluatte lukea semmoisia arvosteluja, niin eiköhän sieltä lähikaupan lehtihyllyltä löydy vielä joku poppilehti, vaikka Suosikki lopettikin.

Itse kirjoitan arvosteluni täysin sen fiiliksen pohjalta, mikä tulee levyä kuunnellessa. Myönnän joskus jopa hieman jännittäneeni, mitä tuleman pitää, kun on saanut arvosteltavakseen jonkun nimekkään yhtyeen levytyksen, mikä ei oikein kolahda. En suostu siltikään siihen, että antaisin jotain säälipisteitä sen takia, että bändin nimi on Metallica tai Iron Maiden. Jos se levy on paska, niin se on paska. Se on vittu mun mielipiteeni, eikä kenenkään muun. Sama on keikkojen kanssa, jos en tykkää, niin en tykkää. Mulle on IHAN TURHA tulla inisemään jälkikäteen, että näitkö sä kuinka paljon jengi diggasi tuolla lavan edessä? Jos jengi diggasi, niin mitä siitä? Jengi voi digata vaikka vittu Johanna Tukiaisen keikkaa, ei se tarkoita sitä, että mun pitää tykätä näkemästäni!

Jännästi jengi valittaa aina pikkuasioista heti siinä vaiheessa, kun arvostelu on vähänkin negatiivinen. Jos sitä esim. arvostelee jonkun levyn, vertaa sitä vaikka Cannibal Corpseen ja antaa levylle isot pisteet, niin muusikot hehkuttaa arvostelua, että ”lukekaas tosta, ollaan yhtä kovia ku Cannibal Corpse”. Vaan annapa olla, jos kirjoitat sen arvostelun negatiiviseen sävyyn. Silloin palaute on se, ettei kriitikko tiedä mistä puhuu, kun vertaa meitä johonkin vitun Cannibal Corpseen.

Sama asia pätee keikkojen kanssa. Jos sä hehkutat sitä keikkaa, että ”kylläpä oli siisti keikka, hienot tekoveret ja kaikkea”, niin olalle taputellaan, jotta kiva että tykkäsit. Vaan, kun erehdyt kirjoittamaan keikasta, että se oli paska, niin haetaan sieltä heti ne pienimmätkin asiavirheet, että ”ei muuten ollut tekoverta, vaan aitoa lehmän verta”. Ja taas ei kriitikko tiedä, mistä puhuu. Voi vittu, että kiinnostaa.

Pikkaisen vaan menee maku tehdä enää yhtään mitään, kun annetaan suoraan ymmärtää, että: ”kannattaa varoa bändikavereita, jos kävelevät vastaan”. Mutta kusipää kun olen, niin enköhän mä jatka samalla linjalla, kuin tähänkin asti. Ja tosiaan, mitä tulee facebook-palautteeseen, niin näköjään mun arvostelut on nykyään aika suosittuja, jos noin otetaan herneet nenään.

Tänään hupiprojektit Absu, Primordial ja Behexen Nosturissa. Voin kirjoittaa keikkaraportin jo etukäteen: Behexen, liikaa Robin vaikutteita. Absu, väsynyttä hinttipoppia. Primordial, englanniksi laulettua Dingoa. No joo, ehkä mä vaan fiilistelen tänään ja jätän tuon raportoinnin ammattilaisten käsiin, kun itse en näköjään osaa. Tulossa mahtava ilta kuitenkin, jos ei väärät ihmiset kävele vastaan, koska mua vittu niin pelottaa.

Asiaa jääkiekko väkivallasta

Koska nyt jokainen, ihan presidenttiä myöten, on ottanut kantaa sm-liigan viimeaikaisiin tapahtumiin, niin on myös Paskakuskin Päiväkirjan aika kirjoittaa omat kommenttinsa tapahtumista.

Mitä tulee Markus Nordlundin taklaukseen kohti Ville Peltosta, niin taklaus oli PERIAATTEESSA suhteellisen puhdas. Se, mistä Summanen hermostui, oli nykypäivän jokeripelin totaalinen koodiston unohtaminen. Tiettyjä pelaajia ei vaan taklata kohtuuttoman kovaa. Koska olen HIFK-fani henkeen ja vereen, niin en halua laittaa esimerkkejä HIFK kentiltä. Vaan, kysyn: Kuka olisi taklannut Raimo Helmisen pari vuotta sitten samalla tavalla?

Jokerijengi on tänä vuonna päättänyt unohtaa tiettyjen pelaajien kunnioittamisen ja se pelaa, kuin kaikki olisivat samanarvoisia. Kaikki kunnia Jokereille, näinhän sen pitäisi mennä, mutta kun kirjoittamaton koodisto on ollut jo vuosikymmeniä, niin sen muuttaminen ihan ilmoittamatta muille on aika vitun kusipäistä. Tästä otti Raato herneet nenään, ja niin otan minäkin. Jos Nordlund olisi taklannut samalla tavalla esim. Melartia, niin kaikki olisi jees. Nyt yritetään teilata pelintekijöitä, jotka itsekin kuvittelevat kunnioituksen olevan vielä olemassa. Peltonen ei ota kunnolla vastaan tarpeettoman kovaa taklausta, koska Peltonen ajattelee, että kunnioitus vielä on olemassa.

Mitä Tulee Martti Järventien taklaukseen Steven Mosesia kohden, niin tilanne on täysin eri. Järventien taklaus on kova, mutta kaikki näkevät tilanteesta, että Moses kääntää selkänsä, eikä Järventie enää pysty pysähtymään, koska tilanne tulee niin yllättäen. Nordlund sen sijaan olisi pystynyt omassa tapauksessaan väistämään tarpeettoman kovan tilanteeseen tulon.

Mitä tulee jääkiekon väkivaltaan, niin mun mielestä tämä pitäisi pitää ihan sm-liigan sisällä, ilman että kaikennäköiset poliisit sun presidentit alkaa puimaan asiaa. Ei tässä nyt kuitenkaan ole mitään pahaa tapahtunut sitten sen surullisen kuuluisen syksyisen HIFK-Jokerit matsin. Jopa Nordlundin taklauksessa oma vikansa oli Peltosessa, joka ei ottanut taklausta vastaan.

Antakaa pelata rajusti, mutta reilusti ja spontaanit tappelut kehiin samalla tavalla, kuin NHL:ssä, niin loppuu tuo sikailu kentältä. Kyseessä on kuitenkin viihde, mistä yleisö maksaa. Enkä usko, että lätkämatsiin tullut yleisö haluaa nähdä balettitanssia.

Asiakaspalvelua

Asiakaspalvelu on sana johon jokainen meistä törmää päivittäin. Olet sitten bussikuski, kaupan myyjä, baarimikko tai, niin kuin allekirjoittanut, onnettoman huono roskakuski. Palvelemme asiakkaita päivästä toiseen.

Se asia pitää myös ymmärtää siinä vaiheessa, kun asiakas ei ole saanut ostamaansa palvelua. Oli kyseessä tyhjentämättä jäänyt roska-astia, myöhässä ollut bussi tai viallinen tuote. Asia pitää selvittää, tehdä tarvittavat raportit ja jos selvityksen jälkeen aiheelliseksi katsotaan, niin myös korvata asiakkaalle mahdolliset korvaukset.

Korvaus ei voi toimia niin, että puhelinsoitolla ”mun jäteastiaa ei tyhjennetty tällä viikolla” alettaisiin jättää vuoden laskuja lähettämättä, tai jos bussi on 15min myöhässä helvetillisessä lumimyrskyssä, niin sekin on vielä voi voi.

Mutta se palautteen ottaminen vastaan. Siinä on valtaosa yrityksistä, joiden kanssa olen koskaan ollut missään kontaktissa, aivan helvetin huonossa jamassa. Asiakaspalvelussa PITÄÄ myös valitukset ottaa vakavasti.

Class Ohlsson ilmeisesti kuvitteli, että uusi poranteräsarja korvaa sekä rupisen käsivarteni, että myös pilalle menneen seinän. Mitään suurempia otsikoita en jaksa asiasta tehdä, mutta itse ainakin olisin ottanut asian hiukan vakavammin. Pyytänyt yhteystiedot, laittanut välittömästi asiaa eteenpäin, jottei kukaan kuole kyseisten poranterien takia, ja kenties myös kysynyt, jotta kuinka paljon asiakas vaatii korvauksia?

Kyse ei ole rahasta, vaan väliin pitämättömyydestä, mitä jokainen yritys harrastaa. On totta, että valtaosa reklamaatioista on täyttä paskaa, mutta asiakaspalvelijan tehtävänä on SILTI tutkia ne läpi ja ennen kaikkea löytää ne aiheelliset reklamaatiot. Nyt tänä päivänä tuntuu, että joka helvetin firmassa reklamaatiot siivotaan vain samoin tein pöydän alle.

No, tässäpä teille Class Ohlsson vastaus, joka lähtee muutamalla klikkauksella ympäri medioita. Rahaa en teiltä halua, vaan virallisen selvityksen ovatko kyseiset poranterät turvallisia, vai ei?