Että semmoinen viikko tuli riipaistua... Oli kyllä jo etukäteen ihan tiedossa, että neljään päivään olisi tarkoitus kaikki ajot hoitaa ja kartonkiastiat eivät nin kovin tyhjillään ole joulun jäljiltä. Ne on Joulun Taikaa täynnä sanon minä. Eikä siinä mitään, lähdin ihan pirtein mielin ja hyvällä taisteluasenteella tiistaina liikkeelle, kunnes se saatanan Scania päätti ruveta kiukuttelemaan. Tiistai iltapäivä ja yrität autoon sisään, niin jää saatana ovenkahva käteen! Apumiehen ovi on tietysti lukossa, puhelin ja kaikki muukin tavara auton sisällä. Eipä siinä, joku ystävällinen vanha rouva lainasi puhelintaan, jotta sai soittaa toimistolle, että kiikuttavat vara-avaimet, jotta pääsee kampeamaan autoon sisään ja ajamaan korjaamolle. Ymmärtäväinen rouva oli, kiitos hänelle. Eikä siinä kahvan korjauksessakaan sitten loppupeleissä kauaa mennyt.
Keskiviikko menikin ihan kivasti, 12 tunnin työrupeamalla sai jopa otettua hiukan rästejä kiinni, mutta sitten torstaiaamuna levähti koko saatanan auto. Taka-akseli poikki, järjetön rutina kuului joka kerta kun edes hipaisit jarrua. Ajattelin rohkeana kaverina ajaa kyseisen katiskan kuitenkin ihan itse korjaamolle, meikäläinen ei hinausta tartte, jos se auto liikkuu. Kävin vielä kipilläkin siinä matkan varrella. Olihan se vähän pelottavaa vetäistä kehä ykköstä, ku ei uskalla jarrua painaa. Sori vaan kaikki siellä takana olevat, piti siinä tuusulanväylän kohdalla jo ruveta hidastamaan, että pääsee malmin liittymästä ylös.
Korjaamolta saikin sitten yllättäen vaiheessa olevan vara-auton tilalle. Oli kuulemma startti paskana ja vaihteet vittuilivat, mutta sen startin olivat sentään ehtineet vaihtaa. No, mitä niistä vaihteista. Ja toimivat ne vielä torstaina jotenkuten, ainakin välillä. Eikä se ny iso ongelma ole, jos ei toimi ku puolet vaihteista, kolmosella liikkeelle, siitä vitosta pykälään ja seiskakin toimi. Eniten ehkä vitutti kotimatkat motarilla, ku ei saa viimeistä pykälää päälle, ni vauhti on noin 75 km/h. Jotta anteeksi vaan taas kerran sinne takana oleville.
Meinasi sitten perjantaina olla vähän pipo tiukalla ja sen saivat kuulla muun muassa työnantajat puhelimitse ja loppupeleissä ihan livenäkin. Anteeksi muuten tästäkin. Mutta ajot tuli hoidettua loppuun asti, vittu periksi ei anneta, niin kauan ku henki pihisee ja auto kulkee edes jotenkin!
Korjaamopäällikkö yllätti positiivisesti, kun soittelin vara-auton vaihteisto-ongelmista. Totes, että mun oma auto on viittä vaille valmiina ja sen saa takas alkuviikosta, jotta eiköhän tässä siihen asti pärjätä tolla 4-vaihteisella kotterolla.
Tuli eilen nollattua koko perseelteen mennyt viikko aika rankasti, joten anteeksi muuten siitäkin kaikille läsnäolleille. Michael Monroe oli ihan vitun liekeissä nosturin lavalla, ainakin muistaakseni. VR päätti myydä lipun, mutta ei päästää junaan, ihan vitun reilu meininki. Joo, sä pääset tolla lipulla seuraavaan junaan, haistakaa vittu. Onneks taksit kulkee, muuten anteeksi sulle taksikuskillekin.
Tänään on aika ankara päänsärky ja sitä hoivaillaan muutamalla oluella, aattelin jos koittais tehdä vaikka jotain levyarvostelun tynkää ja ihan ottaa iisisti perheen kanssa kotosalla tää vuoden vaihtuminen. Ei muuta, ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vuonna 2012!
lauantai 31. joulukuuta 2011
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
26.12 (0sa2)
Vittu meil on joku rotta himassa, tai sitten toi sade hämää. Niin tai näin, harkitsen kiväärin hakemista, Paitsi, et ei se varmaan tohon sateeseen auta.
26.12
Hyvää yötä kaikille. Ihan ensiksi kommentoisin tätä blogisivustoa sillä lailla, että kirjoitan tänne kunhan on jotain sanottavaa. Vaikka nimenä onkin päiväkirja, niin ei aina välttämättä ole asiaa, eikä ennen kaikkea aikaa edes käydä täällä.
Toiseksi haluaisin huomauttaa, että jokainen täällä on omalla nimellään. Käytän pelkkiä etunimiä, mutta koska suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä, on muusikoita, niin kaikkihan teidät tunnistaa, BUHAHAA!!!
Tästä päästäänkin kätevällä aasinsillalla tämä yön aiheeseen: FB ja sen julkisuuteen mukamas levinneet viestit. Oikeasti, kuka vittu teistä on niin tyhmä, että ylipäätänsä laittaa jonnekin facebookkiin yhtään mitään, mikä on salaista tietoa? Jos nyt on ihan pakko sille salarakkaalle jotain viestiä laittaa, niin ota puhelin kouraan. Eipähän ainakaan viestisi leviä, edes vahingossa.
Ei kai ne ollut muutenkaan levinneet, mutta kylläpä taas kävi ihme haloo jostain uudistuksista. Okei, myönnän itsekin välillä hermostuneeni näihin FB-uudistuksiin, mutta vain ja ainoastaan siksi, että ne ovat haitanneet jotenkin yhteydenpitojani. Ei mua ole kertaakaan kiinnostanut edes vilkaista, että kenelle mikäkin viesti näkyy. Salaiset seksisuhteeni sun muut hoidan ihan facebookin ulkopuolella. Ja jos joku ei ymmärtänyt edellisestä lauseesta sarkasmia, niin suksi suolle.
Mutta oli miten oli, joulu se tuli taas ja meni. Oli, yllättävää kyllä, ihan mukava joulu. Sitä en ymmärrä, että mistä vamhempani ovat niin vittuuntuneita, ettei edes soittaa voi, mutta ennen kaikkea tykkäsin siitä, että emännän kanssa on taas tunteet lämpenemään päin. Lahjojakin sain, kun olin ollut niin saatanan kiltti: kalsareita ja sukkia. Eipä siinä, en itse olekaan niin jouluihminen, että kaipaisin mitään teennäisiä lahjoja. Jos joku ostaa jotain ihan aidosti sydämmellä, niin se on asia erikseen, mutta siihen ei tarvitse joulua.
Olen kyllä itse joku maailman huonoin lahjojen ostaja, mutta SILTI onnistuin tänäkin vuonna ostamalla moccamasterin kahvinkeittimen. Pojalle perus krääsää, eli autotalo ja pari pikkuautoa ja siinäpä sitten kaikki joille olin jotain ostanut, olivat tyytyväisiä. Se kai se joulun tarkoitus on. Mutta en todellakaan aio seuraavina jouluinakaan ostaa kenellekkään muulle yhtään mitään, ei mulla saatana hermot kestä miettiä mitään joululahjoja.
Piti muuten kirjoitella noita Kaaoszinen-arvosteluja (sivusto, jolla yritän päteä olevani jonkun sortin musiikkitoimittaja) tässä pyhien aikaan, mutta jotenkin ne kummallisesti lähtee paremmin, ku käy ensin rääkkämässä itseään ihan palkkatöissä. Sama juttu ollut aina lomillakin, vittu mitään saa kirjoitettua. Ens viikolla vaan ei välttämättä kauheasti jouda, kun saa kiertää reippaat 700 osoitetta kartonginkeräysastioita, mitkä on muuten joka joulun jälkeen ihan tyhjinä.
Ulkona käy hempeä tuuli ja ruottalaiset yrittävät työntää jotain jäteöljyänsä meidän rannikoille. Ihan oikeasti hei, 6-1, mutta silti pakkoko sitä nyt ruveta jollain öljyllä kostamaan kuitenkaan? Ja voitittehan te sen naisten salibandyn kuitenkin, että pitäkää öljynne.
Toiseksi haluaisin huomauttaa, että jokainen täällä on omalla nimellään. Käytän pelkkiä etunimiä, mutta koska suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä, on muusikoita, niin kaikkihan teidät tunnistaa, BUHAHAA!!!
Tästä päästäänkin kätevällä aasinsillalla tämä yön aiheeseen: FB ja sen julkisuuteen mukamas levinneet viestit. Oikeasti, kuka vittu teistä on niin tyhmä, että ylipäätänsä laittaa jonnekin facebookkiin yhtään mitään, mikä on salaista tietoa? Jos nyt on ihan pakko sille salarakkaalle jotain viestiä laittaa, niin ota puhelin kouraan. Eipähän ainakaan viestisi leviä, edes vahingossa.
Ei kai ne ollut muutenkaan levinneet, mutta kylläpä taas kävi ihme haloo jostain uudistuksista. Okei, myönnän itsekin välillä hermostuneeni näihin FB-uudistuksiin, mutta vain ja ainoastaan siksi, että ne ovat haitanneet jotenkin yhteydenpitojani. Ei mua ole kertaakaan kiinnostanut edes vilkaista, että kenelle mikäkin viesti näkyy. Salaiset seksisuhteeni sun muut hoidan ihan facebookin ulkopuolella. Ja jos joku ei ymmärtänyt edellisestä lauseesta sarkasmia, niin suksi suolle.
Mutta oli miten oli, joulu se tuli taas ja meni. Oli, yllättävää kyllä, ihan mukava joulu. Sitä en ymmärrä, että mistä vamhempani ovat niin vittuuntuneita, ettei edes soittaa voi, mutta ennen kaikkea tykkäsin siitä, että emännän kanssa on taas tunteet lämpenemään päin. Lahjojakin sain, kun olin ollut niin saatanan kiltti: kalsareita ja sukkia. Eipä siinä, en itse olekaan niin jouluihminen, että kaipaisin mitään teennäisiä lahjoja. Jos joku ostaa jotain ihan aidosti sydämmellä, niin se on asia erikseen, mutta siihen ei tarvitse joulua.
Olen kyllä itse joku maailman huonoin lahjojen ostaja, mutta SILTI onnistuin tänäkin vuonna ostamalla moccamasterin kahvinkeittimen. Pojalle perus krääsää, eli autotalo ja pari pikkuautoa ja siinäpä sitten kaikki joille olin jotain ostanut, olivat tyytyväisiä. Se kai se joulun tarkoitus on. Mutta en todellakaan aio seuraavina jouluinakaan ostaa kenellekkään muulle yhtään mitään, ei mulla saatana hermot kestä miettiä mitään joululahjoja.
Piti muuten kirjoitella noita Kaaoszinen-arvosteluja (sivusto, jolla yritän päteä olevani jonkun sortin musiikkitoimittaja) tässä pyhien aikaan, mutta jotenkin ne kummallisesti lähtee paremmin, ku käy ensin rääkkämässä itseään ihan palkkatöissä. Sama juttu ollut aina lomillakin, vittu mitään saa kirjoitettua. Ens viikolla vaan ei välttämättä kauheasti jouda, kun saa kiertää reippaat 700 osoitetta kartonginkeräysastioita, mitkä on muuten joka joulun jälkeen ihan tyhjinä.
Ulkona käy hempeä tuuli ja ruottalaiset yrittävät työntää jotain jäteöljyänsä meidän rannikoille. Ihan oikeasti hei, 6-1, mutta silti pakkoko sitä nyt ruveta jollain öljyllä kostamaan kuitenkaan? Ja voitittehan te sen naisten salibandyn kuitenkin, että pitäkää öljynne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)