2.11 - Tapaus Gillies

Otetaan käsittelyyn jääkiekko ja kaikkia kiinnostava aihe: Trevor Gillies. Vaikka valtaosa Paskakuskin Päiväkirjan lukijoista varmasti tietääkin, että allekirjoittanut on ”en gäng HIFK, altid HIFK”, mutta yritän nyt kuitenkin edes hiukan käsitellä aihetta ilman punaisia laseja päässä.

Ei se Ruudun päälle hyökkääminen Jokereita vastaan ollut mikään järkevä temppu, sen varmasti myöntää kaikki HIFK-fanit. Vaan, kuinka moni Jokerifani on valmis myöntämään sen, ettei se filmaaminen tilanteessa ollut kovin reilua? Kättä ylös vaan reilusti siellä. Toiset meistä haluaa nähdä lätkää, eikä Italian jalkapalloliigaa.

Eetu Pöystilläkin sattui kivekseen, kun muka maila osui sinne. Videokuva näyttää kyllä ihan selvästi, että Gillies huitaisee, mutta hei: Pöystille ja muillekin tiedoksi, munasuojat on PAKOLLISET jääkiekkokaukalossa. On se jännä, että maila kuitenkin osu toiseen kivekseen. Ehkä Eetulla on niin isot kassit, ettei ne mahtunut munasuojien alle tai sitten kannattaisiko HIFKin tehdä ihan vakavissaan protesti vajaalla varustuksella pelaamisesta?

Huvittavinta tässä Gillies-stoorissa on kuitenkin valtakunnan suurten kiekkoasiantuntijoiden kommentit, ”eihän tämmöinen jätkä kuulu SM-liigaan”, ”Kakkosdivarin pelaaja” yms. Unohtuiko nyt ihan ne faktat, että herra Gillies on pelannut NHL:ssä asti? Sinne TUSKIN otetaan edes ns. poliiseiksi mitään Suomen kakkosdivarin pelaajia. Kyllä siinä pitää olla vähän pelisilmääkin, jotta niihin kaukaloihin pääsee.

Huvittavin oli kuitenkin Iltasanomien toimittaja Antti Pärnänen, joka kaikessa viisaudessaan muistutti kolumnissaan, että Gillies on unohtanut, ettei hän pelaa nyt NHL:ää, AHL:ää tai ECHL:ää. Mä kysyn nyt sulta Antti yhden suoran kysymyksen, jos sä satut lukemaan tämän tekstin: Pelataanko noissa liigoissa jotain eri urheilulajia?

2.11.2013 - Levyhyllyn helmet

Sanotaan, että useat ns. "levykeräilijät" tykkäävät tehdä erinäköisiä listoja. En näköjään poikkea tässä tapauksessa siis valtavirrasta. Kuten jo aiemmassa blogitekstissäni mainitsin, niin olen joutunut olemaan hiukan hiljaa kirjoittelujen suhteen viimeaikoina, mutta tätä listaa olen salaa rakennellut muutaman kuukauden ajan, aina kun on ollut aikaa. Lista on pitkä, mutta ainakin omasta mielestäni hyvinkin nautittava. Here you go, A.sta W:hen...

A:

Alice Cooper- Welcome To My Nightmare

Vuonna 1975 julkaistu “Welcome To My Nightmare” oli Alice Cooperin ensimmäinen virallinen soololevy. Samalla Lissu myös siirtyi huomattavasti enemmän kauhuteemojen puolelle lyriikoissaan, sekä myös musiikissaan, vaikka jo aiemmatkin Alice Cooper-albumit olivat selkeästi pimeämmän puolen vaikutteiden alaisena tehtyjä. Levyn nimiraita ”Welcome To My Nightmare” on varmasti kaikille jo tuttu. Itselleni levyltä soitetuimmat kappaleet ovat mystinen hämähäkkilaulu ”Black Widow”, sekä itse tarinan pääjehun nimeä kantava ”Steven”.

Bubbling under:
Accept - Balls To The Wall
Ajattara - Kuolema
Azaghal - Codex Antitheus
Angel Witch - Angel Witch
Arcturus - La Masquerade Infernale

B:
Bathory – Blood On Ice

Itse yhtyeen valitseminen tähän kohtaan ei ollut suuri ongelma. Tosin joku olisi voinut ajatella Black Sabbathia tähän, minä en. Sen sijaan levyn valitseminen oli pieni päänvaiva, ottaen huomioon, että Bathory teki klassikoita sekä raaemman black metallin, että eeppisemmän viikinki metallin puolella. Levy valinta onkin monille varmasti yllätys, mutta mielestäni ”Blood On Ice” on ensimmäinen levy, missä Quorthon (R.I.P.) sai eeppisemmällä materiaalillaan levyn kokonaisuuden toimimaan kunnolla. Vaikka ”Hammerheart” sekä ”Twilight Of The Gods” ovat legendaarisia julkaisuja, kuten myös aiemmat black metallisemmat julkaisut, niin ehjin paketti löytyy minusta tältä levyltä. Suositellut kappaleet ”The Lake” sekä ”Woodwoman”

Bubbling under:
Backyard Babies - Making Enemies Is Good
Behemoth - Sventevith (Storming Near The Baltic)
Beherit - Drawing Down The Moon¨
Behexen - Nightside Emanations
Bewitched - Diabolical Desecration
Borknagar - Borknagar

C:

Cradle Of Filth – Principle Of Evil Made Flesh

Huolimatta siitä, että monien mielestä paikan olisi ansainnut Celtic Frost, niin valitsen tähän kohti brittiyhtye Cradle Of Filthin debyytin. Kyseinen levy on henkilökohtaisesti itselleni tärkeä, koska tuolloin teinipoikana en saattanut kuvitellakaan skandinavian ulkopuolelta tulevan mitään kuuntelukelpoista musiikkia. Monet dissasivat, minä en. ”Principle Of Evil Made Flesh” on ainutlaatuinen black metal teos, vaikka yhtye ei niin ”true kvlt” enää nykypäivänä olekaan. Omat suosikkini levyltä ”The Forest Whispers My Name” sekä ”Summer Dying Fast”.

Bubbling under:
Celtic Frost - Monotheist
Chrome Division - Booze, Broads And Beelzebub
Carpathian Forest - Black Shining Leather

D:

Dissection: Storm Of The Light’s Bane

Sinänsä hiukan harmaita hiuksia kasvatti mietintä Destructionin ja Dissectionin kamppailu. Tässäkin taistelussa ehkä voiton veti muistot nuoruudesta. Fredan Spinefarm jakoi ilmaisia julisteita tästä levystä, koska niissä oli kirjoitusvirhe. ”Storm Of the Lihgt’s Bane”-juliste kulkikin mukanani yli kymmenen vuoden ajan, kunnes kissojen raatelemana se koki lopullisen kohtalonsa, roskiksen. Oman kohtalonsa koki myös Dissectionin nokkamies Jon Nödtveidt (R.I.P.), mutta ihan omin käsin, ilman kissojen avustusta. Ennen itsemurhaansa mies onnistui kuitenkin säveltämään yhden melodisemman black metallin merkkiteoksen. Vaikka koko levy on yhtä klassikkoa alusta loppuun, sen ehdoton timantti on loppuvaiheessa kuultava ”Soulreaper”. ”My soul is black, and black as night are the ways of thine, wield the scythe of the soulreaper”

Bubbling under:
Danzig - 4
Dark Funeral - The Secrets Of The Black Arts
Darkthrone - Under A Funeral Moon
Destruction - Sentence Of Death
Devil Doll - Sacrilegium

E:

Emperor – In The Nightside Eclipse

Ei ollut vaikea valinta, päinvastoin. ”In The Nightside Eclipse” on ja tulee aina olemaan yksi kovimpia black metal levytyksiä ikinä. Tästäkin levystä on tietysti teini-iän muistot, jotka varmasti vaikuttavat rankingissa. Silti päätösraita ”Inno A Satana” on loistavuudessaan lähes ylivertainen.

Bubbling under:
Enforcer - Diamonds
Enochian Crescent - Nef.vi.lim
Enslaved - Frost
Exciter - Heavy Metal Maniac
Entombed - Wolverine Blues

F:

Fleurety – Min Tid Skall Komme

Olipas hankala kirjain siinä mielessä, että vaihtoehtoja ei ollut montaa. Mutta jos yksi pitää nostaa esille, se on norjalaisen avantgarde black metal-yhtyeen Fleuretyn debyytti. Klassikoksi tämän levyn tekee ehkä eniten se fakta, että Fleurety oli aikoinaan yksi ensimmäisiä yhtyeitä, joka sekoitti black metalliin erikoisempia kuvioita.

Bubbling Under:
Finntroll - Nifelvind
Force Of Evil - Force Of Evil
Forgotten Woods - Race Of Cain
Frostmoon - Tordenkrig
F.T.W. Boogie Machine - Bull's Eye

G:

Guns N’ Roses – Use Your Illusion I

Siinäpä teille black metal puristeille miettimistä, miksi taakse jäivät niin Gorgorothit, Gehennat ja monet muut. On totta, että levyn kenties tunnetuin kappale ”November Rain” on jo vähän ylisoitettu, kuten myös levyn toinen balladi ”Don’t Cry”. Omasta mielestäni tämän massiivisen spektaakkelin suurimmat kohokohdat ovat jääneet turhankin paljon huomiotta, levyltä on nostettu aivan väärät biisit radiolistoille. Izzy Stardlinin laulama ”Dust ’N Bones”, Michael Monroen tähdittämä ”Bad Obsession”, vittumainen balladi ”You Ain’t The First”, sekä “The Garden” Alice Cooperin vierailemana ovat tämän levyn kohokohtia. Myös "Use Your illusion II" on erinomainen rieska, ja valinta näiden kahden välillä oli vaikea.

Bubbling under:
Gehenna- Seen Through The Veils Of Darkness (The Second Spell)
Goatmoon - Varjot
Gorgoroth - Pentagram
Grand Magus - Hammer Of The North
Graveland - Thousand Swords

H:

Hypocrisy – The Final Chapter

Hyllystä näyttää löytyvän kaikkea Hanoi Rocksista Hypocrisyyn, joten valinta ei ollut kovinkaan helppo. Toisaalta olisi voinut valita esim. klassisen Hanoi Rocks legendan ”Two Steps From The Move” tai Hornan kautta aikojen ensimmäisen suomeksi lauletun black metal albumin ”Hiidentorni”. Silti voittajaksi selviytyi Peter Tägtrenin luotsaama Hypocrisy, joka siirtyessään perus death metal runttauksesta hiukan melodisemmaksi, löysi mielestäni ensimmäistä kertaa täysin oman linjansa ”The Final Chapter” levyllä.

Hammerfall - Legacy Of Kings
Hanoi Rocks - Twelve Shots O the Rocks
Horna - Hiidentorni

I:

Immortal – Pure Holocaust

Tähän nyt ei ole kahta sanaa. Kiitos Klaus Flemingin, metalliliiton ja vuoden 1993, elämäni muuttui täysin kuullessani ”The Sun No Longer Rises”-kappaleen radiosta. ”Pure Holocaust” avasi itselleni tien black metallin maailmaan, tulee soimaan hautajaisissani ja todennäköisesti tulee myös olemaan mielestäni kaikkien aikojen metallilevy. En jaksa uskoa, että tätä parempaa enää koskaan onnistuta tekemään. Vaikka osaan levyn jokaisen sekunnin ja sanoitukset ulkoa, en vaan kyllästy ikinä.

Bubbling under:
Impaled Nazarene - Suomi Finland Perkele
Ismo alanko Säätiö - Pulu

J:

Judas Priest – Priest…live!

Yhtyeitä kategoriaan “J” ei juurikaan ollut, levyinä vaihtoehtoja sitäkin enemmän, kun koko Judas Priestin tuotanto luonnollisesti hyllystä löytyy. Taistelu ”Screaming For Vengeance” ja ”British Steel” levyjen kohdalla päättyi ratkaisemattomaan, joten ässäkortti hihasta ja ”Priest…live!” nytkähti yllättäen ykköseksi. Levy nyt vaan on yksinkertaisesti harvinaisen onnistunut livenauhoitus, jolla kuullaan lähes tulkoon kaikki parhaat Judas Priestin kappaleet. Toimii muuten videona vielä paremmin, kuin levyltä.

K:

King Diamond - Abigail

Katatonian maagisesta debyytistä ”Dance Of December Souls” huolimatta, ei tähänkään oikein valtaisaa taistelua ollut. Paitsi King Diamondin levyjen välillä, sillä herra Kinkku yhtyeineen on luonut yhden jos toisenkin klassikkoalbumin. Olkoonkin, etten ole ollut kovin innostunut viimeisimmistä King Diamond levyistä, niin tähän listalle olisi voinut valita mitä tahansa väliltä ”Abigail” – ”Voodoo”. ”Abigail” vinyyliltä kuunneltaessa on kuitenkin jotain, mitä jokaisen metallista pitävän pitäisi kokea. Joka kesäinen varma valinta grillauksen taustamusiikiksi. Sääli, ettei se oma suosikkini levyltä, ”A Mansion In Darkness”, tullut livenä Tuskassa.

Bubbling under:
Katatonia - Dance Of December Souls
Kreator - Hordes Of Chaos
Kylähullut - Turpa Täynnä

L:

Leevi And The Leavings – Onnen Avaimet

Kyllä luitte aivan oikein, näytössänne ei ole mitään vikaa. Tosin täytyy häpeillen myöntää, että tämän levyn lisäksi ei hyllystä löydy kuin yksi kokoelma yhtyeeltä. Pitää ottaa jatkossa lisää tuotantoa haltuun, sillä kyllähän Gösta Sundqvist (R.I.P.) oli yksi kaikkien aikojen säveltäjälahjakkuuksia Suomesta. Mistäköhän se johtuu, että näinkin moni listaltani on kuollut?

Bubbling under:
Lifelover - Konkurs
Limbonic Art - Epitome Of Illusions
Lyijykomppania - Harmaita Säveliä

M:

Mayhem – De Mysteriis Dom Sathanas

No, nyt on sen verran haastava valinta, että saa ”bubbling under”-lista vähän jatkoa. On Manowar, Mercyful Fate, Mana Mana, Marduk, Moonspell, Morbid Angel, My Dying Bride, Mötley Crüe ja tietysti se Motörhead. Tällä kertaa Lemmy saa kuitenkin pysyä poissa voittajan pallilta, sillä yksi kaikkien aikojen synkimmistä black metal levyistä, Mayhemin “De Mysteriis Dom Sathanas”, nousee korkeimmalle korokkeelle. Levyn nerokkuushan ei ole itse kappaleissa, vaan sen äärimmäisen onnistuneessa äänimaailmassa yhdistettynä Attila Chisarin hämmentäviin lauluihin. Kuunnelkaa ne Hellhammerin rumpusoundit! Millä levyllä muka on paremmat? Ja taas yksi kuollut tälle listalle, Euronymous (R.I.P.)

Bubbling under:
Mana Mana - Complete... Kaikki
Manes - How The World Came To An End
Manowar - Kings Of Metal
Marduk - Opus Nocturne
Mercyful Fate - Time
Moonspell - Wolfheart
Morbid Angel - Blessed Are The Sick
Motörhead - Bastards
My Dying Bride - The Angel And The Dark River
Mörk Gryning - Tusen År Har Gått...
Mötley Crüe - Shout At The Devil

N:

Nashville Pussy – Say Something Nasty

Joskus sitä pitää vaan vähän rentoutua, ottaa kaljaa ja katsoa vaikka tissejä. Kävin kattomassa bändin Tavastialla, mutta liveshow ei ollut ihan niin maaginen, mitä odotin parin hyllystä löytyvän DVD:n johdosta. Silti, ”Say Something Nasty” vetää pisteet kotiin jo introllaan. Eikä ”The Bitch Just Kicked Me Out” tai ”Keep On Fuckin’” kaltaisia klassikkoja voi vain millään unohtaa.

Bubbling under:
Necromantia - Scarlet Evil Witching black
Noitapastori - Anima
Necrophobic - Death To All

O:

Old Man’s Child – The Pagan Prosperity

Vaikka tässäkin kohdin olisi voinut harkita ehkä OZia, Ophthalamiaa tai Overkilliä, niin vastaus on simppeli; ”The Pagan Prosperity”. Se hetki, kun kuulee sen”I feel hate!”-lausahduksen kappaleessa ”Soul Possessed”, on vaan vieläkin niitä hetkiä, kun käsi nousee kohti kattoa, vaikka istuisit verkkarit jalassa sohvalla runkkaamassa.

Bubbling under:
Onslaught - Power From Hell
Ophthalamia - Via Dolorosa
Overkil - Ironbound
Oz - Burning Leather
Ozzy Osbourne - Diary Of A Madman

P:

Primordial – Redemption At The Puritan’s Hand

Peer Günt, Possessed,Paradise Lost? Ei. Nyt on aika jolloin tälle listalle pääsee ensimmäinen tuoreempi julkaisu. Primordialin ”Redemption At The Puritan’s Hand” on levy jonka sain julkaisu aikana kunnian arvostella. En mä osaa tästä vieläkään mitään muuta sanoa, kuin että kylmät väreet tulee joka kerta, kun päätöskappale ”Death Of The Gods” lähtee soimaan. Alanin laulut = parhautta.

Bubbling under:
Pain - Dancing With The Dead
Paradise Lost - Draconian Times
Peer Günt - Bad Boys Are Here (kokoelma)
Posssessed - Seven Churches

R:

Ruoska - Riisu

Meinasin heittää tähän vittuillakseni Raptorin. Sen jälkeen mä olin hetken melkein ”true-evil” ja kelailin Rotting Christeja. Mainstream-homoboyna löysin myös vaihtoehdoksi Rob Zombieta ja Rammsteinia, mutta kyllä fakta on se, että kuunnelluin levy tästä kohdasta hyllyä on Ruoskan kakkosalbumi ”Riisu”. Vaikka yhtye on myös myöhemmin tehnyt ihan loistavia levyjä, niin silti ”Riisu” kaikessa amatöörimäisyydessään on vaan fiiliksiltään paras. En tiedä, johtuuko se siitä, ettei bändillä vielä ollut painetta onnistua? Ote on rento, kappaleet hyviä, toimii.

Bubbling under:
Raptori - Moe
Rob Zombie - Hellbilly Deluxe
Rotting Christ - Non Serviam
Ruaste - Toinen Samanlainen

S:

Satyricon – Dark Medieval Times

On melkein epäreilua joutua valitsemaan Slayerin, Sodomin, Sentencedin, Scorpionsin ja monien muiden seasta. Silti Satyriconin debyytti vaan nousee kaikkien edellä mainittujen yläpuolelle. ”Into The Mighty Forest” yksittäisenä kappaleena jo nostaa levyn arvon käsittämättömiin sfääreihin. Vaikka Satyricon on myöhemminkin tehnyt loistavia levyjä, ei se todennäköisesti koskaan tule tekemään ”Dark Medieval Times”:in kaltaista klassikkoa.

Bubbling under:
Samael - Ceremony Of Opposites
Scorpions - Crazy World
Sentenced - Amok
Setherial - Nord...
Sister Sin - Switchblade Serenades
Skid Row - Slave To The Grind
Slayer - Reign In blood
Sodom - M-16
Stone - No Anaesthesia

T:

Tiamat – Wildhoney

Taake, Tarot, Testament, Type O Negative ja mitä teitä nyt olikaan. Ruotsalaisen Tiamatin neljäs täyspitkä ”Wildhoney” ratsastaa kaikkien yli pelkästään yhden kappaleen takia, sillä ”Whatever That Hurts” on yksittäisissä kappaleissa kaunein tuotos ikinä. Levyltä löytyy muitakin helmiä, kuten ”Visionaire” ja ”A Pocket Size Sun”, mutta ennenkaikkea kokonaisuutena ”Wildhoney” on yllättävänkin ehjä, vaikka yhtye vasta ensimmäistä kertaa siirtyi selkeästi tunnelmallisempaan soitantaan.

Bubbling under:
Taake - Noregs Vaapen
Tarot - Crows Fly Black
Testament - Low 
The Black League - Man's Ruin Revisited
The Coffinshakers - The Coffinshakers
The Meads Of Asphodel - The Murder Of Jesus The Jew
Throne Of Ahaz - Nifelheim
Thyrane - Symphonies Of Infernality
Thy Serpent - Forests Of Witchery
Troll - Neo-satanic Supremacy
Tuomari Nurmio - 1999
Turbonegro - Scandinavian Leather
Turmion Kätilöt - Pirun Nyrkki
Twisted Sister - Stay Hungry
Type O Negative - October Rust

U:

Ulver - Bergtatt - Et Eeventyr I 5 Capitler

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä nykypäivän proge-Ulveria laisinkaan, mutta vanhat levyt toimivat edelleen. Rohkea akustinen ”Kveldssanger” olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta ”Bergtatt” puhtaana melodisena, silti äärimmäisen kylmänä turska black metallina toimii kuitenkin kokonaisuutena paremmin. Sääli, että yhtye soittaa nykyään mitä soittaa. Toiset tietysti tykkää ja saavatkin tykkää, minä en innostu. ”Nattens Madrigal” oli itselleni käytännössä viimeinen Ulver-levytys. Ei ”Nattens Madrigal” kuitenkaan enää yltänyt tämän debyytin tasolle.

Bubbling under:
Unanimated - Ancient God Of Evil
Unleashed - Where No Life Dwells
Usurper - Threshold Of The Usurper
U.D.O. - Mastercutor

V:

Verjnuarmu - Muanpiällinen Helevetti

Käytännössä koko BLACK METAL nimen keksinyt Venom olisi ollut itseoikeutettu tähän, mutta rehellisesti sanottuna Venomilla on aika harvoja hyviä kokonaisia levyjä, mistä valita. Lähinnä yhtyeen parhaimmat biisit on kasattuna erinäköisiin kokoelmiin, kaikella kunnioituksella mittavaa uraa kohtaan. Tästä syystä savolainen Verjnuarmu ensimmäisellä savon murteella lauletulla metallilevyllä, debyytillään ”Muanpiällinen Helevetti” nousee kuitenkin jopa Venomin ohi. En tiedä, johtuuko se siitä, että kaksi ex-naisystävääni on savolaisia, vai mistä, mutta satun tykkäämään ko. murteesta. Ja toimiihan se näköjään metallimusiikissakin parhaimmillaan helvetin hyvin.

Bubbling under:
Venom - Cast In Stone
Viikate - Surut Pois Ja Kukka Rintaan
Vuohivasara - Perdition Reigns Supreme

W:

Wasp – The Crimson Idol

Blackie Lawless ja "WeAreSatansPeople" ei nyt sinänsä ollut mikään yllätysveto tälle listalle. Toki Wolf ja jopa Watain kolkuttelivat kannoilla, mutta Wasp on Wasp. Lähinnä ongelmaa tuottikin valitseminen levyjen ”Wasp”, ”Inside The Electric Circus”, ”K.F.D.” sekä ”The Crimson Idol” välillä. Huomautan tähän väliin, että myös ”The Headless Children” sekä ”The Last Command” ovat erinomaisia levyjä, ennen kuin joku trueiivöl alkaa itkemään. No, ”The Crimson Idol” ja oma tuplacd-versioni valikoituikin lähinnä bonusmateriaalin takia listalle. Etenkin ”The Idol”-kappaleen akustinen liveversiointi bonuslevyllä on aivan maaginen veto. No, kyllähän itse levyltäkin löytyy. Ehkä suurimpana kohokohtana "Chainsaw Charlie (Murders In The New Morgue)".

Bubbling under:

Watain - Lawless Darkness

White Wizzard - Over The top

Wolf - The Black Flame

Witchery - Symphony For The Devil

2.11.2013 - Sini Saarela & Greenpeace

Kuten olette kenties huomanneet, on Paskakuskin Päiväkirja viettänyt viimeiset kuukaudet hiljaiseloa. Lopetin myös Kaaoszineen kirjoittamisen toistaiseksi. Syitä tähän määrittelemättömän pituiseen taukoon on useita, mutta mainittakoon tähän alkuun ne tärkeimmät. Ensinnäkin kolmas lapseni syntyi muutama kuukausi sitten, mikä on aiheuttanut lievää kiirettä perhe-elämässä. Ja toiseksi, allekirjoittaneella tuli syvä ahdistus.  Oli liikaa kirjoitettavaa, niin ei enää jaksanut edes aloittaa kirjoittamaan yhtään mitään. Käsittääkseni tämä on ihan ammattitauti, kyllä se siitä muutaman kuukauden levolla sitten. Tai sitten ei.

Mutta näistä viis, tosin aiheita tähänkin tekstiin olisi enemmän kuin kahdessa kädessä sormia. Paskakuskin Päiväkirja sai kuitenkin eilen noin viidennen fanipuhelunsa, ja vaikka vahvasti humaltuneen herrasmiehen asiasta ei paljoa selvää saanut, oletin että puhelun aiheena oli facebook avautumiseni tapaus Sini Saarela & Greenpeace:sta. Koska Päiväkirja haluaa myös suojella syyttömiä perjantaipullon korkanneita, niin jätetään tässä kohdin fanipuhelun soittajan koko nimi mainitsematta. Eiköhän herra Roudari Kosonen tiedä itsekin, kenestä nyt puhutaan.

Mutta mennään itse asiaan, eli tapaus Sini Saarelaan. Tästähän tulikin jo väännettyä kättä facebookissa pitkälle aamuntunteihin asti, mistä syystä yöunetkin jäivät kovin lyhyiksi. Mutta siis, asiaan!

Läväytetään ensi alkuun kaikki faktat pöytään, jottei niistä jää mitään epäselvyyksiä puitavaksi. Ensinnäkin, minä EN ole koskaan kyseinalaistanut tai edes millään tavalla väheksynyt Greenpeace-järjestön aatteita. Aatteet on varmasti ihan kohdillaan, tai ainakin jossain määrin luokiteltavina järkeviksi. Sen sijaan ihmetyttää tämä poru pidätyksestä ja mahdollisista tuomioista. Greenpeacen johtaja myönsi itsekin, että isku öljynporauslautalle OLI LAITON. Totta helvetissä se on laiton, et sä ny vaan saatana tule toisten omistamalle lautalle ilman lupaa, et ainakaan oman köyden avulla. Ja nyt tämä yksi suomalainen sankari pyytää jopa Suomen valtion apua, että pääsee Venäjän vankilasta pois! Kun ei edes syötyä saa, vegaani kun on! Voi vittu, oikeesti Sini. Sä tiesit varsin hyvin mitä sä olet tekemässä, sä osallistuit siihen vapaaehtoisesti, joten ole ämmä hiljaa ja kärsi tuomiosi. Ja ihan pikku vinkkinä, kannattaisi pikkuhiljaa alkaa totuttelemaan siihen, ettei kasvisruokaa ehkä joka päivä olekaan tarjolla.

Toisin kuin viime yönä väitettiin, minä en ole toivonut edes salaa Sinille ja kumppaneille mahdollisimman ankaraa tuomiota. Minä toivon, että kyseinen porukka tuomitaan ihan samalla tavalla, kuin muutkin samankaltaisiin rikoksiin syyllistyneet. Jos syytenimike on merirosvous, ja nämä aktivistit katsotaan siihen syylliseksi, niin tuomio on oltava sen mukainen. Ei sieltä kukaan muukaan kävele moisesta syytteestä pään taputtelun jälkeen Helsingin junaan, vain siksi että tarkoitusperät oli niin helvetin hyvät! Joten miksi ihmeessä näin pitäisi Sinin kohdalla olla? Vain koska se on Greenpeace? Vai mihin sitten lopulta vedetään raja? Saako Greenpeace esim. alkaa tappamaan ihmisiä, koska ”periaatteet on niin hyvät”? Vertauskuvana olen jo facebookissa käyttänyt ja käytän edelleen sitä, että vuoden 2001 WTC-iskujen takana olevat ihmiset käsittääkseni uskoivat tekevänsä oikein. Eli armahdus heillekin, koska ”tarkoitus pyhitti keinot”. Kuolleitahan he ovat, mutta ei muistella pahalla, kun kerran periaatteet olivat hyvät.

Ei, ei, ja vittu 666 kertaa ei. Anarkialla maailma ei toimi. Laittomilla teoilla maailmaa ei muuteta paremmaksi, luulisi niinkin ison järjestön kuin Greenpeacen jo ymmärtävän tämän. Ja muuten loppuun erään FB-ystäväni hyvä huomio: Greenpeacen vene tuli sinne ihan moottorilla varustettuna paikalle, herää kysymys, mistä se polttoaineensa on saanut? Kyllä, sen takia sitä öljyä porataan. Eikä huvin vuoksi tai siksi, että halutaan aiheuttaa luonnonkatastrofeja. Kun sitä perkele tarvitaan, ihan myös siihen Greenpeacen veneeseenkin.  

Terrorismia se on ekoterrorismikin.  Ei se hyvillä aatteilla miksikään siitä muutu.

7.9.2013 - Satyricon "Satyricon"-arvostelu

Satyricon - Satyricon

22 vuotta ja kahdeksan täyspitkää on ura, jota on pakko kunnioittaa, piti sitten bändistä tai ei. Satyriconin kohdalla, ja ennen kaikkea tällä todennäköisesti ensimmäisellä sekä samalla viimeisellä blogissa julkaistulla arvostelulla, siirryn härskisti suoraan henkilökohtaisiin muisteloihin, kunnioittamatta vitunkaan vertaa yhtyeen aikaisempia tuotoksia.

Miksi? Because I can. Satyriconin kaksi ensimmäistä levyä ”Dark Medieval Times” sekä ”The Shadowthrone” ovat itselleni edelleenkin norja black metallin merkkiteoksia, mutta nyt tulee se varsinainen isku päin monien Satyricon-fanien kasvoja; ”Nemesis Divina” oli ja on edelleenkin paska levy. ”Mother North” kaltaisine hittibiiseineen, yhtye ei enää ollut se sama Satyricon johon aikoinaan ihastuin. Tissivideot, Jyrki-esiintymiset, liika oli liikaa. Mutta ennen kaikkea musiikillisesti ”Nemesis Divina” oli selkeästi yhtyeen tuotetuin levy, ja sen kyllä kuuli. Tavallaan sen olisi hyväksynyt ihan minkä tahansa muun bändin levynä, itse kaipasin enemmän sitä primitiivistä Satyriconia.

Jo vuonna 2006 julkaistu ”Now, Diabolical” lupaili kokeellisemman ja massiivisemman kokeilun jälkeen, että yhtye alkaa pikkuhiljaa palata siihen, missä duetto Satyr sekä Frost ovat parhaimmillaan. Sillä parhaimmillaan yksinkertaisuus on kaunista, ja viimeistään vuoden 2008 ”The Age Of Nero” todisti sen. Ihan sama mulle loppupeleissä, jos joku nyt haluaa sitä pohjoisäitiään kuunnella, niin olkaa hyvät. Väitän silti, että  ”Black Crow on a Tombstone” sekä ”Last Man Standing” ovat kovimpia biisejä Satyricolalta sitten ”Into The Mighty Forest” aikojen.

No, mitä tulee uuteen levyyn, joka kantaa perin väsyneesti nimeä ”Satyricon” (oikeasti, eikö ny vittu muuta nimeä keksinyt?), niin vastaanotto tässä päässä on perin ristiriitainen. Levyn käynnistävä intro ”Voice Of Shadows” sekä varsinainen avausraita ”Tro Og Kraft” kuulostavat hetken siltä, että yhtye yrittää edelleen päästä takaisin 1990-luvun tunnelmiin. Valitettavasti vain lopputulos ei ole täydellinen, hetken innostumisen jälkeen, ”Satyricon” levyn alkupuoli on käytännössä keskinkertaista ja melko ontolta kuulostavaa black metallia.

No, tähän saadaan onneksi (?) korjaus, tai en nyt itse asiassa ole edes varma tuosta onneksi sanasta, puolessa välissä levyä, kun Sivert Høyemin laulama ”Phoenix” pistetään ilmoille. Satyricon-slovari puhtailla lauluilla? Joo, nyt piti taas raapia hetken päätänsä, että mitä vittua ja ennen kaikkea miksi? Itseasiassa kyseinen kappalehan on ihan hyvä, se vaan on AIVAN TÄYSIN VÄÄRÄLLÄ LEVYLLÄ. No niin, jatketaan. Loppulevyn parhaimmistoa on ehdottomasti ”Nekrohaven”, joka koukuillaan varmasti tulee olemaan myös yksi varma hitti yhtyeen keikkasettiin.

Mitä levystä jäi loppupeleissä käteen? Jopa etukäteen julkaistu ”Our world, It Rumbles Tonight” on tylsähkö, ja oikeastaan yllämainittu ”Nekrohaven” pelastaa valtaosin levyn plussan puolelle. Pääasiassa ”Satyricon” on keskinkertaista intohimotonta black metallia, jota todennäköisesti myydään aivan vitusti nimen ja ison lafkan takia.

Väsynyt yritys levyn lopussa ”The Infinity of time and space”, kuulostaa jopa siltä, että herrat ovat itsekin tajunneet levyn kuulostavan liian kolkolta. sillä kappaleen metalliosiot ovat selkeästi muuta levyä jykevämmän kuuloiset. Valitettavasti ko. kappale on ryssitty huonoilla akustisilla osioilla, venytetty liian pitkäksi, eikä lähde koskaan kunnolla lentoon.

Kollegani kertoi, kuinka hänellä pisteet nousevat sitä mukaan, kuinka paljon levyä on kuunnellut. Valitettavasti itselläni reaktio on täysin päinvastainen. ”Satyricon” on pelkästään epäonnistunut yritys palata 1990-luvulle, joka vielä kaiken lisäksi sotketaan omituisella slovarilla, mikä ei millään tavalla sovi levyn kokonaisuuteen. Ei se toimi. Lisää nekrohavenia tai olkaa vaikka vittu hiljaa muuten.

5/10

14.8-2013 - Asiaa lasten huoltajuuskiistoista

Koska Paskakuskin Päiväkirja kuulemma on ehdokkaana vuoden 2013 blogiksi, niin on kai se perkele tätäkin päivitettävä. Pahoittelen, etten jaksa kesäisin niin paljoa kirjoitella. Saattaa olla tuo kuumuus ja älytön urpoilu kesän aikana, mikä siihen on syynä.

Kesän viimeiset festarit tuli nähtyä Jalometallissa, täytyy rehellisesti myöntää, että olisin ehkä voinut yhden kaljan vähemmänkin juoda. No, hällä väliä, ei niitä enää takaisin saa kuitenkaan. Maanantain olotilat olivat vaan melkoisen loistokkaat. Raporttia tulee toiselta toimittajalta, parit kuvat yritän jostain löytää ja neljästä haastiksesta 3 tuli ryssittyä. Mahdollisuuksia on vielä yhteen, mikäli Nalle suostuu luovuttamaan nauhansa Kaaoszinelle. Siinä oli meinaa haastattelujen haastattelu. En kerro bändiä, kun en tiedä, saanko nauhan vai en.

Mutta koska tähän helvetin päiväkirjaan pitää vissiin kirjoittaa jotain ihan asiaakin, jotta mestaruus alkaa varmistua, niin puhutaanpa hetki ihan vakavasta asiasta. Asia on nimittäin ”isien oikeus huoltajuusasioissa”. Tämä aihe tuli esille siksi, että olen nähnyt lyhyen ajan sisällä 2 FB-kaveriani taistelevan oikeuksistaan. Painotan, kyseessä on todellakin FB-kaverit, toisen heistä olen kyllä tavannutkin muutamaan otteeseen. Halusin painottaa tätä asiaa siksi, että minä en voi missään tapauksessa väittää tietäväni kaikkea totuutta. Mutta, mitä omassa ajatuksessa pyörii, niin jossei missään olisi missään mitään vikaa, niin miksi nämä 2 herraa julkaisisivat asiasta sosiaalisessa mediassa viestejään? Silkan vittuilun takia? En usko.

Koska Paskakuskin Päiväkirjaa kirjoitetaan omalla nimelläni, niin laitetaanpahan nämäkin tarinat tähän ihan omilla nimillään. Herrat voivat sitten ilmoittaa, jos syystä tai toisesta vituttaa, mutta asiaan!

Sami Sundqvist pitää omaa FB-sivustoaan, Sami ei ole nähnyt lastaan kahdeksaan vuoteen, Sami kirjoittaa asiasta näin:

”Sami on nyt 11v. Noa pojan biologinen isä, jota Sami ei ole nähnyt nyt 8vuoteen. Äiti ja lapsi karkasi ulkomaille englantiin 8 vuotta sitten ilman isän hyväksyntää, jätti kaikki asiat auki isän niskaan ja salaili olinpaikkaansa. Asia selvisi kokonaisuudessaan 2 viikon päästä tapahtuneesta. Siitä päivästä lähtien Sami ei ole nähnyt eikä kuullut pojastaan Noasta. Sami tietää missä he saattavat asua mutta asiaa se ei auta, asiat suomen päässä on käyty aikanaan kaikki läpi; lastenvalvojista - poliisiin. Joka ikinen isänpäivä on yhtä helvettiä.. Joka paikassa mainoksia isänpäivästä  kuvat Noasta vauvasta-3v asti... ei yhtään puhelua, ei kirjettä..sinne  mahd. toimitetut kirjeet/tavarat on luvattu olla toimittamatta, mitään selvää syytä isän yhteydenpitoon ei ole, ja vaikka olisi ISÄLLÄ ON OIKEUS TIETÄÄ/KUULLA/NÄHDÄ LASTAAN! Nyt 2011 tuo tunne isänpäivän merkityksestä ja omasta rakkaasta pojasta on saanut samin niin poikki ja suremaan koska tuntuu että olen yksin vaikka virastot on käyty läpi, ja aina asia päättyy kuitenkin nollatilanteeseen. Toivon, että mahdollisimman moni liittyy tukemaan tätä ryhmää, jotta saadaan ääniä kuulumiin. Ja vaikka tämäkään tuskin poikaa takasin tuo niin ainakin se osoittaa että kaikki liittyneet ovat kanssani samaa mieltä ISÄN OIKEUKSISTA. Sami niin suree ja kaipaa lastaan vaikka 5-6v on pojan kannalta jo mennyt hukkaan,koska eihän se enää tietty minua tunne.. mutta haluan toivoa. .ja sitä te ryhmään liittyneet annatte. Ja mahdollisia vinkkejä/teitä millä tavoin asiat saattaisi oikeasti edetä.. Suomen ja englannin lakienkin puitteissa. JA LOPUKSI VIELÄ LISÄTTÄKÖÖN ETTÄ SAMI ON TEHNYT VIIMEISET 6 VUOTTA LASTEN ALAN TÖITÄ.. SIITÄ VOI REPIÄ TAUSTAA”

Samille tiedoksi, että korjasin muutaman kirjoitusvirheen, en jaksanut alkaa purkaa koko tekstiä kuitenkaan uudestaan, pointti tulee tässä ihan riittävän selväksi. Samin olen tavannut kahteen otteeseen, kerran umpijurrissa ja kerran selvin päin. Ei herra nyt näyttänyt olevan mitenkään epäpätevä isäksi. Ja kuten Sami itsekin kertoo, hän työskentelee lasten parissa. Joten aika oudolta kuulostaa, ettei tämän miehen eteen tehdä mitään, jotta hän näkisi OMAA LASTANSA? Niin, pitäkää te äidit vaan hyvää huolta muksuista, eiku nyt vittu oikeasti! https://www.facebook.com/groups/sami74/

No, on mulla toinenkin tarina. Tämäkin tarina on isän oikeuksista, mutta ei aivan samanlainen. Tässä isä sentään tietää vielä lapsensa olinpaikan. En tosin tiedä kumpi näistä kahdesta tarinasta on pahempi, mutta tässä esimerkkejä Tuomas Pellonperän kirjoituksista:

”JAKAKAA KOKO MAAILMALLE!! Ei oo sit herkimmille, sori, mut totuus on joskus kamalaa ja raakaa... Näin tuhoat pienen lapsen koko lapsuuden ja elämän. Pääosissa: EURAJOEN SOSIAALITOIMI

"Isi, halaa mua, äläkä ikinä päästä irti"

Miten ihminen voi olla niin kylmä ja sokea, ettei näe pienen 5-vuotiaan lapsen hätää? Miten voidaan olla niin saamattomia, ettei mitään tehdä? Miten kukaan voi antaa pienen lapsen kärsiä siitä huolimatta, että totuus on isketty naaman eteen sata kertaa?

Eurajoen sosiaalitoimi voi. Kritisoin erittäin voimakkaasti, mutta täysin aiheesta. Minua voi uskoa tai olla uskomatta, tärkeintä on, että minä, perheeni ja tuhannet muut uskovat. Kaikkien ei ole pakko, mutta pyydän, että lukekaa ja miettikää millaista voi olla pienen lapsen elämä ja miten turhauttavaa voi olla taistelu saada tuo lapsi turvaan, kun vastassa on sosiaalitoimi, joka uskoo vain sitä vanhempaa, jonka luona lapsi asuu. Näin on huolimatta siitä, että onko tuo vanhempi Isä vai Äiti. Molempia meitä on taistelemassa lapsistaan.

Mun lapsi lähti tänään. En olis halunnu päästää irti, koska pelkään. Me kaikki pelätään. Tuleeko poika vielä takas? Poika tarrasi minuun vaihtopaikalla ja kuiskasi: "Isi, halaa mua, äläkä päästä irti. En halua, että sä meet."

Miten sä siinä tilanteessa pysyt vahvana lapsesi edessä? Mä jouduin päästämään irti. Ei auta mikään.

Poika kertoi, että pelkää kovaa ääntä. Hänelle huudetaan. Juoksi itkien mun syliin tänään, kun meidän yksi lapsista laittoi television huutamaan. Isi! Isi! Mä pelkään. Ei meinannu päästää irti ja vapisi ja tärisi mun sylissä. Hän pelkää, koska hänelle huudetaan.

On siitäkin sanottu Eurajoen sosiaalitoimeen. Mitä se niitä kiinnostaa, kun ei kiinnosta mikään muukaan? Sanottiin vaan, että sellasta se on. Kyllä mä tiedän, että kaikki korottaa joskus ääntään, mutta ei ole enää normaalia, jos lapsi reagoi noin. Ei tosiaankaan.

Mun poika kertoo, että hänen kanssaan ei olla. Hän on yksin ja kukaan ei lue, taikka leiki. Ainoastaan Isin luona ja hoitopaikassa.

Poika kertoo, että häntä revitään hiuksista ja satutetaan. Mitä Eurajoen sosiaalitoimi sanoi, kun kerroin hiuksista repimisestä? Noh, että he "tutkii" asiaa. Niin varmaan joo. Ettiikö ne hiustuppoja pojan päästä? Pah.

Mun lapsi kokee väkivaltaa, näkee väkivaltaa,siellä käy poliisit,käy humalaisia tai viedään humalaisten seuraan.

Lisää? Annan tulla kaikki mitkä mä VOIN todistaa, vaikka heti jokaikiselle. Mun poikani on laitettu pienenä koirahäkkiin, kun on menty tupakalle, häntä on läpsitty poskelle jos ei syönyt kunnolla,autossa ei laitettu turvavöitä kiinni, hänellä oli jo silloin hassuja mustelmia, joiden selitykset mä uskoin silloin, koska olin täysi IDIOOTTI. Mustelmia on ollut nyt useampia kertoja, joiden alkuperä on valehdeltu. Juu, sen yhden tapauksen todisteet laitoin teille nähtäville sivuille, että on valehdeltu, olen julkaissut mun profiilissa, tervetuloa katsomaan, laita kaveripyyntö.

Mun lapsella on nukutuksessa paikattu 6 hammasta. Sen lisäksi niitä on paikattu ainakin kaksi kertaa ja taas on reikiä. Kuulemma hampaat pestään(lukee uusissa kirjauksissa) KOLME KERTAA PÄIVÄSSÄ ja vielä JOKAISEN syönnin jälkeen!! Miksi sitten joka kerta, kun täällä harjataan, niin ikenet valuu verta? Ja kuka oikeesti pesisi edes noin monta kertaa? Kuka edes uskoisi, jos noin sanoisi? Helppo vastaus viimeiseen: TIETENKIN EURAJOEN SOSIAALITOIMI. Siellä on varmasti ihasteltu, että voikun tosi loistavaa kun huolehditaan noin hyvin. Pah. Miksi ne valuu verta??? Ai niin, koska mulla on kuulemma niin huono hammaslaatu. Eli sekin on mun vika. Ketä uskoo? Nyt kaikki yhteen ääneen: EURAJOEN SOSIAALITOIMI.

Poika sanoi täällä eilen, että ei pippeliä noin pestä. Se vaan huuhdotaan päältä. ONKO IHME ETTÄ SE ON AINA TULEHTUNUT KUN EI SITÄ HOIDETA?

Pojan korvat oli nyt yllättävän siistit. Ensimmäistä kertaa. Oli kuulemma pesty ennenkuin tuli tänne. Olikin vissiin ihan ainoa kerta. Muuten ne on aina kipeät. Taas kiitti Isiä ja mun vaimoa, kun sillon autettiin.

Ainiin. Mun lapsi joutuu kuulemaan, kuinka hänen isäänsä solvataan. Hänelle kerrotaan, että et enää pääse isille. Isi soitti sulle poliisit(lukee muuten Merikratoksen kirjauksissa kaikki), Sä et halua muuttaa Isin luo. Isi on ilkeä.

Mitä tuo kaikki on, jos ei henkistä väkivaltaa? Millaiset arvet se jättää pieneen viattomaan lapseen? Pysyvät. Mitä Eurajoen sosiaalityöntekijä näistä on sanonut? Ei yhtään mitään. Eihän se nyt mitään ole.

5- vuotias lapsi ja on kokenut henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, hoidon laiminlyöntiä,riitojen keskelle joutumista,kaltoinkohtelua, yksin jättämistä, vieraannuttamista isästään ja isän puolen suvusta, pelkää jo poliisia ja lääkäriä ja onko ihme, kun on nähnyt enemmän poliiseja, kuin minä koko elämäni aikana. Sen lisäksi lapseni joutuu kestämään huutamista, turvattomuuden tunnetta, pelkoa ja kipua. Hän kysyy aina koska me näemme seuraavaksi. Isi älä lähde.

Kaikesta mainitusta ja vielä monesta muusta ovat ilmoittaneet Eurajoen sosiaalitoimelle minun ja perheeni lisäksi mm. Läheiset, poliisit, lääkäri ja ihmiset, jotka tuntevat tapauksen muutoin. Ei auta. Tiedättekö miksi? Koska Eurajoen sosiaalitoimella on siellä perhetyöntekijä, joka käy kerran viikossa tunnin ajan kahvilla. No niin ei sitten mitään hätää. Hänellä on varmasti koulutus seuraavista aloista, koska heidän työn hän ainakin hoitaa: Poliisi, Lääkäri, Psykiatri, Salapoliisi, Psykoterapeutti. Tuli kysymys mieleen. Miksi sitten tuo kaikki silti siellä tapahtuu??? Voisiko olla, että nuo asiat tapahtuukin sen kerta viikkoisen käynnin ulkopuolella?? Ei, jos kysytään Eurajoen sosiaalitoimelta.

Perhetyöntekijä on tekosyy peitellä virkavirheensä ja suojella kaikkea muuta paitsi lastani. Ei herranen aika, mutta sitä mun poikaa ei ajattele siellä ketään. Ei ketään.

Sitä välillä tuntee, että on yksin tässä. Aivan yksin perheeni kanssa. Sitä välillä ajattelee, että mitä mä voin enää tehdä? Siksi mä pyydän apua. En halua menettää mun lasta. En ikinä.

Älkää ajatelko sitä, että tuntuuko musta, että olen yksin. En mä ole, mulla on maailman paras perhe ja tuhansia tukijoita. Ajatelkaa sitä mun lasta ja kuvitelkaa, että hän olisi omanne. Kuinka yksin ja pelokas se pieni viaton poika on.

Ainiin, mä kuulemma saan näistä tilapäivityksistä useita syytteitä. Anti tulla vaan. Luuletteko, että kiinnostaa? Mun lapsi on vaarassa ja mä teen kaikkeni, jotta voin hänet pelastaa. Jos saan tästä jonkun syytteen, niin mitä se tästä yhteiskunnasta kertoo? Sen, että tärkeämpää on saada toinen hiljaiseksi, kuin pelastaa pieni viaton lapsi.

Tuomas Pellonperä,Isä.

PS. JAKAKAA KOKO MAAILMALLE!!!”

https://www.facebook.com/tuomas.pellonpera

Tässä oli vaan esimerkit. Olen kuullut ja lukenut molemmilta useampiakin päivityksiä tilanteisiin, mutta minä en tiedä faktoja sen tarkemmin. En väitä tuntevani kumpaakaan herrasmiestä hyvin, ja on totta että näissä kirjoituksissa on vain toisen osapuolen näkökanta. Silti, ihmettelen jos ei näissä olisi mitään totuuden häivääkään, niin miksi Sami ja Tuomas sitten lähettäisivät moisia viestejä ympäri maailmaa? Vittuillakseen? En usko. Kukaan ei jaksa vittuilla näin rankasti. Ja sen kuitenkin molemmista tiedän, vaikken hyvin tunnekaan, että heillä on mielenterveys kohdillaan, ja ymmärtävät mitä on valehtelu viranomaisille.

Paskakuskin Päiväkirja ei kerro teille tänään totuutta, mutta se antaa teille mahdollisuuden miettiä asioita. Meneekö kaikki ihan putkeen, jos ei isillä ole mitään mahdollisuuksia koskaan vaikuttaa asioihin? Onko tässä systeemissä joku vitun järki, että se kenen pimperosta se lapsi tuli ulos, niin saa tavallaan päättää kaiken? Eikö se siittiö merkinnytkään mitään?

Elän itse siinä mielessä onnellisessa suhteessa, että en jaksa uskoa naiseni koskaan moisia temppuja tekevän. En tiedä, tulemmeko elämään loppuelämän yhdessä, mutta uskon naiseni tietävän, että ne lapset ovat myös minun. Tämä ei ollut mikään eroviesti, vaan fakta.

Tai toive, vitutko siitä, kun se nyt ei ollut edes tämän tekstin pointti. Pointtina oli yksinkertaisesti: Pitäkää lapsista huolta, ja antakaa myös isille mahdollisuus. 

6.7.2013 - Ilosaarirock 2013

Olipa kerran orkesteri nimeltä Motörhead ja sen keulahahmona toimi herra nimeltä Lemmy Kilmister, Lemmyä myös jumalaksi joskus kutsuttiin.

Motörhead perui keikkansa Ilosaarirockissa ja järjestäjät päättivät paikata orkesterin ruotsalaisella Mustaschilla. Asiasta on noussut pienen muotoista keskustelua, oliko tämä oikein vai väärin? Kirjoitan nyt pitemmän kautta oman mielipiteeni.

Yhtyeen peruuttaminen, etenkin johtuen Lemmyn terveysongelmista, ei missään tapauksessa ole järjestäjien syy. Eikä myöskään ole järjestäjien vika, että näin lyhyellä varoitus ajalla ei vaan yksinkertaisesti pysty saamaan Motörheadin tasoista orkesteria paikkaamaan.

Sen sijaan minua ihmetyttää itseäni tapahtumanjärjestäjien toiminta, että lippuja ei pysty lunastamaan takaisin. Asia perustellaan näin: ” Kyse on festivaalilipusta, ei yksittäisestä konsertista. Nyt yksi esiintyjä 25:n joukosta on perunut keikkansa, mutta festivaalilla ohjelmamuutokset ovat valitettavasti mahdollisia. Kyse on kuitenkin koko päivän kokonaisuudesta ja itse tapahtumahan ei ole peruuntunut. Koetamme löytää tilalle hyvän korvaajan ja sunnuntain päivälipun voi vaihtaa halutessaan lauantaille.”

Anteeksi nyt vaan, mutta mitä vittua? Eli, jos mä järjestän itse jonkun 25 bändin festarin, mistä 24 on pohjoismaalaisia keskinkertaisuuksia, ja buukkaan pääbändiksi vaikka Rolling Stonesin, niin jos Rolling Stones peruu, niin paskanko sillä väliä? Tämähän oli vaan yksi peruutus, tapahtuma järjestetään kuitenkin!

Järjestäjät antavat myös mahdollisuuden vaihtaa sunnuntain päivälipun halutessaan lauantaille. Newsflash! Ne, jotka ovat olleet tulossa muualta kuin Joensuusta paikalle, ovat todennäköisesti jo varanneet hotellihuoneensa ja matkalippunsa julkisiin kulkuneuvoihin etukäteen, ja niitähän onkin vitun helppo alkaa vaihtamaan, että ”ei, ku mä tulenkin päivää aiemmin”!

Tosiasia on se, että Ilosaarirock vetää kaikki voitot itselleen kieltäytymällä lunastamasta lippuja takaisin. Siinä, missä fanit pettyvät, ettei Motörhead esiinny, niin järjestäjät eivät myöskään joudu maksamaan Motörheadille penniäkään, ja tässä kohdin on se suurin kusetus! Vaikka paikalle saatu Mustasch on ihan kohtuullinen yhtye, se tuskin maksaa järjestäjille likimainkaan Motörheadin vertaa, silti lippurahat pitää järjestäjä!

En ollut itse onneksi menossa paikalle (ja tämän tekstin jälkeen ei varmaan tarvitse mennä jatkossakaan), mutta kyllä ihmettelen toimintaa, mikä on täysin ala-arvoista kusetusta. Edelleen ymmärrän sen, ettei korvaavaa bändiä tähän hätään saa helposti, mutta silloin pitäisi olla oikeus palauttaa lippunsa, kun tapahtuman selkeä pääbändi peruuttaa. Vai väitättekö te järjestäjät oikeasti, että Mustasch, PMMP, Nightwish ja Jukka Poika korvaavat menetetyn Motörheadin? Jos olisin maksaneiden asiakkaiden joukossa, niin ottaisin yhteyttä kuluttajavirastoon.

Painotan tähän loppuun, että ylle kirjoitettu teksti on täysin yhden henkilön käsialaa, eikä sillä ole mitään tekemistä Kaaoszinen toiminnan kanssa.

15.6.2013 - Suomi: Tuhansien Kieltojen Maa

Suomi on ihana maa, täällä on niin mukava kaikkien asua. Jossain vaiheessa vaan herää kysymys, että missä vaiheessa tämä ihana valtiomme rinnastetaan Pohjois-Korean kaltaiseen diktatuuriin. Sen sijaan, että saisimme nauttia suomalaisesta kulttuurista ja elämästä ylipäätänsä, meiltä kielletään lähes kaikki. Se, mikä ei ole nykypäivän Suomessa kiellettyä, on tuleva kieltämään, koska täällä kielletään kaikki. Juotko alkoholia tätä lukiessasi? Nauti siitä vielä kun voit, kohta se kielletään. Poltatko tupakkaa tätä lukiessasi? Vielä pahempi, se on jo melkein kielletty.

Tämä tuhansien järvien maa on 2000-luvun puolella muuttunut aivan täysin tuhansien kieltojen maaksi. Otetaan nyt kärkeen esimerkkejä, jotka itseäni koskettavat. Minä juon, poltan ja käyn erinäisissä tapahtumissa.

Tupakointi:

Tupakointihan on jo melkein Suomen laissa kielletty, ei nyt ihan vielä, mutta eiköhän sekin päivä koita. Tupakat myydään kaupoissa jostain selän takaa tai kivoilla numeroilla varustetuilla automaateilta, jottei nyt kukaan alaikäinen vahingossakaan näkisi tupakka-askia! Ei sitten päättäjillä tullut pieneen mieleenkään, että mitä kielletympi joku asia on, yleensä se on myös kiinnostavampi? Itse aloitin tupakoinnin noin 13 vuotiaana, silloin ikäraja oli muuten vielä 16v., nykyään 18v. No, eiköhän sekin kohta hilata jonnekin 20v. ikään, jotta varmasti saadaan vitutusta lisää aikaiseksi, jos ei kielletä ennen sitä kokonaan. Minä en kannusta ketään polttamaan, mutta en myöskään pysty käsittämään sitä, että niitä jotka vapaaehtoisesti polttavat, yritetään tällä tavalla jopa rikollisiksi luokitella.

Rikollista se nykypäivänä meinaa on polttaa esimerkiksi ravintolassa tai kaukojunassa, eikä onnistu enää. Siinä vaiheessa, kun olet sen röökiaskisi saanut arvottua joltain kioskilta, niin polttaminen ilman kenenkään valitusta tapahtuu käytännössä jossain keskellä metsää, missä ei asustele liito-oravia, kun kerrostaloissakin kielletään pikkuhiljaa jopa parvekkeella polttaminen.

Kaikki tämä hössötys ei tietenkään ole viranomaisten päätöksiä, mutta juontaa juurensa sieltä. VR ja eräät taloyhtiöt ovat itse päättäneet pistää tupakoinnille stopin, mutta perimmäinen syy siinä on kuitenkin se, että siinä vaiheessa kun viranomaiset kielsivät ravintoloissa polttamisen ja piilottivat röökiaskit kaupoissa, he käytännössä kriminalisoivat tupakoinnin.

Alkoholi:

Varsinaisia neronleimauksia on mm. alkoholin myyntikielto ennen aamuyhdeksää. Kysyn vaan, että miksi? Ette kai te päättäjät todella kuvittele, ettei ongelmakäyttäjillä olisi aamuksi omat jemmansa, mistä ne tasoittavat voi ottaa. Mutta entäs kun Pentti Perusmies haluaa lähteä perheineen ajelemaan mökille keskelle korpea jo aamusta aikaisin? Pentti käy lähikaupassa hakemassa makkarat sun muut ruokatarvikkeet mukaan, vaan sinne jää Pentin muutama saunakalja, koska meillä on säännöt! Säännöt, jotka ei hyödytä ketään, mutta kun se nyt vaan on kiva kieltää kaikkea, ja kuvitella siitä olevan jotain hyötyä. Nyt Pentti ei juokaan saunassa illalla olutta, mutta samaan aikaan ongelmakäyttäjät korkkailevat ensimmäisiä aamupullojaan piiloistaan. Päättäjät hykertelevät varmasti tyytyväisinä, koska se sixpäkki, minkä Pentti yritti kahden pienen lapsen isänä ostaa itselleen mökilleen mukaan jo kello kahdeksan aamulla, olisi varmasti ollut turmioksi.

Turmiollista on myös alkoholin nauttiminen kulttuuritapahtumissa, ainakin Suomessa. Itse en ole koskaan vaivautunut ulkomaille asti festivaaleille, mutta käsittääkseni Suomi on yksi harvoista maista, missä anniskelualue rajataan festivaaleilla erikseen. Ja taas voi kysyä, että miksi? Otetaan nyt esimerkiksi Tuska-festivaalit, joihin olen seuraavaksi suuntaamassa. Painotan tähän väliin, että en millään tavalla syytä tästä tapahtuman järjestäjiä, vaan viranomaisia. Jengi vetää pään täyteen alueen ulkopuolella ja örveltää umpijurrissa jo iltapäivästä, koska päättäjät ovat päättäneet, että meidät olutta kohtuullisesti nauttivat musiikin ystävät pitää eristää erillisiin karsinoihin. Veikkaanpa, että parin vuoden päästä näihin karsinoihin pitää vielä rakentaa joku 2 metrin muuri eteen, jottei se 16-vuotias festarikävijä vahingossakaan näe ketään juomassa alkoholia. Näinhän muuten toimittiin jo Särkänniemessä. ”Särkänniemessä terassille annettiin anniskeluluvat. Vuoristoradan korkeimmalta kohdalta näkyi sinne terassille, ja siihen piti laittaa näköesteet, etteivät lapset näe, muisteli Matkailun edistämiskeskuksen ylijohtaja Jaakko Lehtonen Uudelle Suomelle.”. Siitä vähän osviittaa siihen, mitä todennäköisesti tulee olemaan Suomessa festareillakin lähitulevaisuudessa, mikäli tämä kaiken mahdollisen kieltäminen vielä jatkuu! Tuli muuten oltua muutama vuosi takaperin vesilinjalla festareilla, fiksuna nuorena miehenä ostin kesähelteeksi litran lähdevesipullon matkalla kaupasta ja tajusin olla myös korkkaamatta sen etukäteen. No, eihän se mennyt kuin elokuvissa: Vain puolen litran pulloja saa tuoda sisään. Kuka helvetti tämänkin nerokkuuden on keksinyt ja miksi? Se oli vettä, vittu lähdevettä, liian isossa pullossa.

Palataan nyt kuitenkin takaisin alkoholiin, mutta jätetään festarit taakse. Siirrytään sen sijaan urheilutapahtumiin. Eipä ole näissäkään tullut koskaan ulkomailla käytyä, mutta sen mitä olen telkkarista katsonut, niin eipä näytä esim. NHL:ssä olevan ongelma eikä mikään juoda olutta katsomossa. No, tervetuloa Suomeen, sillä meillä harkitaan jo sen kieltämistä jopa erätauoilla! Joku viranomainen on taas huomannut, ettei Suomessa ole kieltoja tarpeeksi, jotta kielletään alkoholin nauttiminen urheilutapahtumissa kokonaan. Taas voi kysyä, että miksi? Ja älkää nyt jumalauta tähän väliin taas alkako sössöttämään niistä lapsista. Lapsillehan pitäisi nimenomaan opettaa, miten alkoholia käytetään kohtuudella, eikä kieltää sitä kokonaan! Jos se Pertti Perusmies käy lapsensa kanssa lätkämatsissa ja ottaa matsin aikana muutaman tuopin, se nimenomaan opettaa lapselleen alkoholin kohtuukäyttöä.

Suomessa, tässä tuhansien kieltojen maassa, on viimeaikoina keksitty lisääkin maata mullistavia sääntöjä alkoholintarjontaan. Esimerkiksi kahden alkoholiannoksen myyminen asiakkaalle kerralla on ravintoloissa kiellettyä, jos hän ei ole syömässä! Toivon todellakin, että tämä sama käytäntö tulee myös festareille, jotta voimme jokainen jonottaa kiltisti oman tuoppimme, eikä niin että kaverit käy vuorotellen ostamassa kaksi kerrallaan. Koska tällä tavalla viranomaiset kontrolloivat sitä, ettemme vahingossakaan juo liikaa sitä lähes jo kiellettyä alkoholia, kun se aika kuluu jonottamiseen. Ravintoloissahan tämä sääntö toimii niin, että pullon viiniä voit kyllä ostaa, kahta lasillista et. Fiksu meininki, aplodeja.

Puhuttaessa ravintoloista tuli mieleen julkisuudessakin ollut tapaus Hietalahden Halli, missä kahdelta eri tiskiltä ruokansa ostaneet eivät saa istua samassa pöydässä, koska siellä on anniskeluoikeudet! Viranomaisten mukaan ravintoloiden on nimittäin vastattava omasta valvonnastaan. Eihän se nyt helvetti käy millään päinsä, että kaksi ravintolaa vastaisi yhdessä valvonnasta. Ei ainakaan Hietalahden Hallin tapauksessa, mikä nyt on tunnettu siitä, että kaikkihan sinne menevät ennen kaikkea ryyppäämään. Onneksi viranomaiset osaavat valvoa tässäkin, etteivät Hietalahden Hallin asiakkaat vahingossakaan ryyppää liikaa, eivät ainakaan yhdessä.

Televisio:

Kun joku neropatti päättäjä keksi asettaa käsittämättömät kellonajat siihen, että mitä milloinkin saa näyttää, niin mm. Tuntemattoman Sotilaan näyttämistä Itsenäisyyspäivänä päiväsaikaan televisiosta ei voida enää toteuttaa. Tämän äärettömän järkevän lain mukaan K-12 elokuvan kyllä saa sen sijaan näyttää televisiossa klo 17 jälkeen! Pakko kysyä taas, että miksi ja ennen kaikkea, että mitä vittua? Eli siis hetkinen, klo 14 näytetty Tuntematon Sotilas on pahasta, klo 17 ei? Tuntematon Sotilas on vain yksi esimerkki siitä, että pikkuhiljaa Suomessakin rajoitetaan televisiossa näytettäviä ohjelmia ja muutaman vuoden päästä tämän Tuhansien Kieltojen Maan televisiotarjonta on todennäköisesti taas askeleen lähempänä Pohjois-Koreaa. Kielletään nyt samoin tein kaikki, näytetään pelkkiä uutisia, ettei kenellekään tule paha mieli. Ei ainakaan sille 11-vuotiaalle pikku Petterille, joka olisi muuten vahingossa katsonut Tuntemattoman Sotilaan silmitöntä väkivaltaa klo 14, mutta oli kilttinä poikana nukkumassa kun elokuva klo 17 pyörähti käyntiin. Justiinsa joo.

Yhteenveto:

Aselaki, autojen verotus, suvivirren kieltäminen kouluissa jne. Sain jopa ihan uutta informaatiota työnkuvaani liittyen, sillä peruuttaminen koulualueilla autolla on kuulemma kielletty! Näitä ehdotuksia tähän blogitekstiin tuli kiitettävän paljon, ja todennäköisesti kirjoitan vielä toisen osion, kunhan perehdyn näihin ehdotuksiin ensin paremmin. Toivon mukaan blogikirjoituksia ei ehditä kieltää ennen sitä. Yllä olevat olivat niitä, jotka omaa elämääni koskettavat. Kiitos näistä kielloista Suomi, näillä varmasti tehdään tästä kotimaastamme parempi paikka elää. On lottovoitto syntyä Suomeen, mutta sitäkään ei muuten voi luottokortilla ostaa, kiitos kieltojen.

1.6. - Kriitikon Elämää

"Me kohdellaan kriitikoita, niin kuin kriitikot kohtelee meitä" tokaisi lavalla eräs muusikko, jonka nimeä en aio tässä blogitekstissä mainita. En aio myöskään palata vanhoihin tapahtumiin, en halua puhua kyseisestä tapahtumasta enää julkisesti sanaakaan. Totean vain, että "me kohdellaan muusikoita, niin kuin muusikot kohtelee meitä" - terveisin media.

Yleisesti puhuttuna haluan kuitenkin avautua asiasta, koska itselläni oli aika helvetin iso kynnys jatkaa kirjoittelua enää mistään. Mulla on emäntä ja 2 lasta, kolmaskin tulossa. Entä jos joku vastaantulija ei tykkääkään mun seuraavasta arvostelustani? Vaarantaako tässä oikeasti itsensä, jopa perheensä? Kirjoitin Children Of Bodomin arvostelua hetken ja mietin, että tuleekohan Alexi vetämään mua turpaan siitä? No, se saa ihan hyvät pisteet, ettei ehkä kuitenkaan.

Yleisesti puhuttuna haluaisin kuitenkin muistuttaa teitä muusikoita, että kyllä me kriitikot arvostamme teidän teoksia, mutta ei paskasta nyt vaan saa ruokaa, vaikka sen paistaisi voissa. Ei voi mennä niin, että media nuolee jokaisen bändin persettä ja antaa täysiä pisteitä joka helvetin levylle ja keikalle. Ei media ole olemassa muusikoita ja levy-yhtiöitä varten, vaan lukijoita!

Ja muusikot sekä levy-yhtiöt, niin paljon kuin me mediassa kunnioitetaan teidän työtä, niin syytä olisi myös teidän kunnioittaa meidän työtä! Ymmärrän sanallisen tai kirjoitetun kritiikin teksteistäni, ei ne kaikki ole aina olleet ihan priimatavaraa. Mutta kuinka moni muusikko voi sanoa tehneensä elämänsä aikana pelkästään täydellisiä kappaleita?

Palautetta saa antaa, sitä pitääkin antaa. Väkivaltaisia hyökkäyksiä en sen sijaan hyväksy. En muusikoita, enkä kriitikoita kohden. En aio lähteä vetämään turpaan seuraavan paskan levyn lähettäneen bändin jäseniä vain, koska levy ei miellytä. Enkä siksi ymmärrä, miksi muusikko käy käsiksi kriitikkoon, jos joku teksti ei miellytä?

Olin jo viittä vaille valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta kyllähän nyt kaikki jotka mut tuntee niin tietää, että pakkohan mun on jotain kirjoittaa. Jos se ei jotakuta miellytä, niin ei ole pakko lukea. Joten jatketaan tästä, hampaiden kanssa tai ilman.

10.5. - Jäätävää jääkiekkoanalyysia ( osa2)

Olihan tuo ihan saatanan hyvä peli Suomelta Venäjää vastaan, loputulos 3-2 toi täydet pisteet ja siitä on oltava tyytyväinen. Paskakuskin Päiväkirja ei ole kuitenkaan hakemassa tyytyväisyyttä, vaan vikaan menneitä asioita. Kyllä, Suomi voitti Venäjän 3-2, mutta parannettavaakin on.
Puolustus: Puolustus oli tänään jopa yllättävän tiukka, Eipä nuo Venäläiset mitään ilmaisia maalnitekopaikkoja saaneet, Vielä toivoisin enemmän laukauksia siniviivalta, etenkin kun tiedetään että vastassa on epävarma maalivahti. Venäjäpeli 9/10
Hyökkäys: Pyörittelyä kulmissa, etsitään jotain satavarmoja maalintekopaikkoja? Ei toimi. Kiekkoa maalille ja riparit sisään. Ei mestaruus tule pelkillä hienoilla maaleilla! Räkämaalit puuttuu, kun niitä ei edes yritetä. 6/10.
Maalivahtipeli: Raanta torjui kaiken minkä pystyi. Mitään maagista ei nähty, pari hienoa koppia toki. Ei voinut maaleille mitään, mutta kahdesta päästetystä maalista ei päiväkirja anna täysiä pisteitä. 9/10.
Valmennus: Jalonen on kyllä niin ulapalla, että se varmaan katsoo jostain Tamin koosteista kaikki mahdolliset ratkaisut seuraavaan peliin. Ei siinä, etteikö Jukka olisi ihan kelpo jengiä kasannut kokoon, mutta pienissä asioissa pitäisi olla hereillä.
Tänään olisi helposti voinut heittää hanskat Melart, Jalasvaara tai kuka tahansa kolmannessa erässä. Mitään hävittävää ei ollut ja seuraavat 2 peliä on Itävaltaa sekä Latviaa vastaan. Jalonen ois voinut näyttää vähän pelisilmää ja laittaa pienen vinkkauksen Melartille, et tuo Ilja ei oo ihan kiva jätkä. Mä en kannata mitään järjettömiä telomisia, mut helposti ois voinu hanskata vähäsen sillai rehdisti. Ei näissä kisoissa voiteta millään neiteilyllä, ja nyt ois ollut mahkuja näyttää se, mut ei.Valmennus 5/10.

4.5. -Median suosikki

Kello on kohta 16.00 iltapäivällä ja olen jo tänään saanut ilmeisestikin negatiivisen kohtelun muutamalta medialta. Ensinnäkin, Urheilulehti ystävällisesti poisti allekirjoittaneen kommentointi mahdollisuuden sivustolle. En tiedä, oliko Seppäsen nimen mainitseminen sitten liikaa tässä blogissa. Tässä teille Urheilulehti: HV.

Toiseksi otin kuvan Helsingin Sanomien Jeff Hannemanin muistokirjoituksesta. Tekstihän oli ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta valitettavasti kuvassa oli Gary Holt. Exodus-kitaristi joka oli paikannut ja aiemminkin Hannemania Slayerin keikoilla.

Mulla ei ole mitään henkilökohtaista Seppästä vastaan, mutta jos Urheilulehden toimitus kokonaisuudessaan on noin pelleä porukkaa, että mua kielletään kommentoimasta tekstejä, niin hei: Pitäkää vittu lehtenne sitten.

Mitä tulee Hesariin, niin joku säälittävä HS-neitoinen yritti mulle kirjoitella, että kuinka he ovat korjanneet mokan nettisivustoille, ettei munkaan tartteis tota kuvaa enää levittää. Newsflash sinne Hesarin toimitukseen: Myöhäistä.

On se ny vitun vaikea Google-aikakautena kirjoittaa siihen googleriville ”Jeff Hanneman”,ja hakea sieltä kuva? Amatöörit nyt vaan on mun mielestä… no, perseestä. Voisin tietty poistaa ko. kuvan, mutta en mä viitsi. Kohta 20000 näkijää, ni jatketaan mieluummin sillä.

Mutta tosiaan aika lahjakas lauantai aamupäivä, kun ei ole vasta ku saanut Urheilulehden ja Hesarin vihat niskoilleen tässä vaiheessa! Taidan mennä grillaamaan ja hiillostamaan Iltalehteä sen jälkeen.

4.5. - Jäätävää jääkiekkoanalyysia

Jääkiekon MM-kisat polkaistiin eilen käyntiin ja Suomikin otti sen nihkeän jatkoaikavoiton Saksasta lukemin 4-3. Mutta nyt, Tammiset, Seppäset sun muut väistykää, sillä valtakunnan ainoa oikea jääkiekon asiantuntija, Paskakuskin Päiväkirja, tekee lyhyen analyysin pelistä.

Paskakuskin Päiväkirja näkee tässä pelissä neljä kohtaa, mihin pitää keskittyä: Maalivahtipeli, puolustus, hyökkäys ja valmennus.

Maalivahtipeli:

Joku veijari jo ehti kehumaan Joni Ortion MM-kisadebyyttiä kelvolliseksi suoritukseksi. Minä kysyn, että millä kriteereillä? 15 torjuntaa ja 3 maalia ja kelvollinen esitys? Jos oli 1-1 tasoitus vielä Ortiolle täysin mahdoton otettava, niin kaksi muuta maalia sitä ei todellakaan ollut. On tietysti totta, että Saksan nhl-avun Ehrhoffin vastapalloon laukaistu lämäri saattaa olla hivenen painava, mutta tilanteessa ei ollut maskia laisinkaan ja maagisena päivänä molari olisi venyttänyt räpylänsä eteen. Puhumattakaan Saksan 3-2 maalista, mikä menee täysin Ortion piikkiin. Maalien lisäksi liikaa sähläämistä ja ylipelaamista, mistä parempi vastustaja olisi rokottanut monta kertaa. Kouluarvosana 6/10, ei jatkoon.

Puolustus:

Kritisoin jo ennen kisoja Lasse Kukkosen valintaa ja oli jotenkin huvittavaa katsoa Saksan 1-1 tasoituksen hidastusta, sillä kuka sieltä tuli noin suurin piirtein valovuoden myöhässä paikalle? Numerolla 5, Lasse Kukkonen. Ehti maalin eteen siinä vaiheessa, kun Saksalaiset jo tuulettivat maaliaan.

Kukkonen itsessään, tai muunkaan pakkikaluston puolustusheikkous ei kuitenkaan ole Suomen suurin ongelma kisoissa. Ongelma on hyökkäyspäässä. Kuten Suomen toiseksi kovin jääkiekkoanalyytikko, Juhani Tamminen, eilen totesi, eihän meillä ole ketään laukomaan siniviivasta! Juuso Hietanen, mies joka ampuu 99 kertaa sadasta ohi maalin. Siinäkö on ratkaisu ylivoimapeliin?

Surkeaa puolustuspeliä 1-1 maalissa, uskomattomia hasardisyöttöjä koko pelin ja täysin onnetonta hyökkäyspään pelaamista. Kouluarvosana 4/10, ei jatkoon.

Hyökkäys:

Positiivinen yllätys oli Kontiolan ja Aaltosen yhteispeli ja ennen kaikkea ensiksi mainitun maalintekotaito. Siitähän Suomi on kärsinyt jo vuosien ajan, ettei osata tehdä maaleja. En sitten tiedä, kuinka pitkälle se kisoissa johtaa, että meillä on näköjään yksi, joka osaa. Pesosen 2-1 maalia ei lasketa. Se syntyi pelkästään siitä syystä, että yllä mainittu Juuso Hietanen laukoi taas kerran ohi maalin ja Pesonen sattui olemaan vaan oikeaan aikaan lapoineen välissä.

Huolestuttavaa hyökkäyskalustossa on vain se, että jos ei härskisti lunttaisi pelin kokoonpanoja muualta, niin kuka edes muistaisi siellä pelanneen muiden kuin Pesosen, Aaltosen ja Kontiolan? Savinaisen alivoimalla tekemä ”melkein maali” pelastaa miehen vielä jonon jatkoksi, mutta ketäs muita siellä olikaan?

Näillä mennään, neljällä hyökkääjällä ja yhdellä maalintekijällä. Kontiolan suorituksen ansiosta hyökkäyksen kouluarvosanaksi 7/10, vielä jatkoon pienellä kysymysmerkillä.

Valmennus:

Mikä helvetin idea on laittaa kaikkien riskisyöttöjen herra ja hidalgo Lasse Kukkonen ja historian hitain puolustaja Ilari Melart pelaamaan samassa parissa? Olisi oikeasti kiva saada tähän Jalosen rehellinen vastaus, että mitä se on ajatellut? Jos Saksaa vastaan vielä selvittiin edes jotenkuten, niin mitäs kun Kukkonen syöttää suoraan vaikkapa Kovalchukin lapaan kiekon? Melart paikkaa virheen… ehkä seuraavassa erässä.

Maalivahtipelin pyörittäminen on aivan vitun turhaa, ainakin Saksa-pelin perusteella. Raanta maaliin loppukisojen ajaksi ja sitten mennään joko mitalipeleihin tai ei. Kolmen molarin ruletti häiritsee vaan koko joukkuetta, nyt on vielä aikaa alkupelien ajan ajaa Raanta joukkueeseen sisään.

Kouluarvosana 4/10.

Tänään sitten Slovakiaa vastaan, toivon mukaan Jalonen ehtii lukemaan tämän blogin ennen peliä. Ja Kummola hei? Joku vitun Aurinkokuningaspatsas, missä mun patsas viipyy? Meinasin muuten tuota presidenttihakemustani siirtää sen verran, että jos nyt ensin kävisi valmentamassa Huuhkajat potkupallon maailmanmestareiksi ja siihen välipalaksi Leijonat lätkän maailmanmestareiksi, niin sen jälkeen voi sitten alkaa huolehtimaan loppu kansasta.

26.4 - Pysäköintiä pahvinkeräysautolla kotikadulla

Olen nyt noin 4 vuotta saanut kuulla lähinaapureiden kitinää työautoni pysäköinnistä tiensivuun, joten oli jo aikakin Paskakuskin Päiväkirjan ottaa kantaa asiaan.

Muuttaessani tähän kyseiseen lähiöön ajelin vielä Itellan jakeluautoa (Mersu Axor, suht uusi, en muista vuosimallia), eikä sen pysäköinnistäni valittanut kukaan koskaan yhtään mitään. Vaan kappas kummaa, kun vaihdoin työpaikkani Paperitiikereille, alkoi naapureilta kuulua milloin mitäkin uskomatonta legendaa.

Eräs lähinaapurini alkoi lähettää mm. sähköpostia työnantajalleni, kuinka autoni ”ahtaalla ja kapealla lähikadulla” häiritsee liikennettä. Milloin se mukamas vuoti tipan öljyä tielle ja mitä kaikkea tässä nyt onkin vuosien aikana kuultu.

Kenties koomisinta oli saman kaverin avautuminen siitä, että kun lähitalojen asukkaiden autot eivät mahdu tiensivuun pysäköimään. Vastasin tähän mielestäni kohteliaasti, että ”ensinnäkin teillä on jokaiselle asunnolle p-paikka ja toiseksi satun itsekin asumaan täällä”. Tämä ei mennyt jakeluun, vaan allekirjoittaneen olisi pitänyt pysäköidä reilun kilometrin päähän, jotta nämä Espoon ”parempiosaiset” saavat kakkosautonsa tiensivuun. Tähänkin kysyin mielestäni ihan kohteliaasti, kun herra oli ensin minulle ilmoittanut, että tuollahan on tuo hiekkakenttä, miksi en pysäköi sinne, että ”miksi herra ei itse voi pysäköidä kakkosautoaan sinne?”.

Tämä kohta, jota jatkossa kutsun ”P-paikka A” oli mielestäni paras ratkaisu kaikille, koska matkaa itsellenikään ei koidu kohdasta kuin muutaman sata metriä kotiin, lisäksi autoni on vastakkaisella puolella tietä kerrostaloista, joten se ei myöskään mielestäni häiritse näkyvyyttä ikkunoista.

Mutta koska ”P-paikka A” ei näille lähinaapureille sopinut, vaan saivat jollain ihmeellä aivopestyä Espoon viranomaiset, jotta kyseiseen kohtaan lätkäistiin kuorma-autolla pysäköintikieltomerkki, aloin käyttämään vaihtoehtoja ”P-paikka B” tai viime kädessä ”P-paikka C”.

”P-Paikka B” sopii itselleni vallan mainiosti, silloin kun siinä on tilaa. Etenkin, koska tässä tapauksessa, saan pysäköidä entistä lähemmäs kotoani, joskus jopa koti-oven eteen, mutta kyseessä on suhteellisen ahtaat tienviereen tehdyt pysäköintisyvennykset, lisäksi tässä tapauksessa autoni jää suoraan ensimmäisen kerroksen asukkaiden ikkunoiden eteen.

Tämä taas ei miellyttänyt näiden talojen asukkaita, mihin itselläni löytyy sentään pieni ymmärrys. Onhan se perseestä, jos ei olohuoneen ikkunasta näy muuta, kuin iso ”Paperitiikerit”-logo. Sitä sen sijaan en ymmärtänyt, kun ”P-paikka B”:n blondirouva tulee kertomaan mulle, että autoni olisi mukamas laittomasti pysäköity. Totesin blondille, että pysäköinninvalvonta sitten varmaan tulee sakottamaan siitä, että eipä ole sinun murheesi. Blondin mielestä se oli, koska hän asuu ko. talossa. Väitti, että se ei mahdu pysäköintisyvennykseen, itse asiassa se mahtuu siihen sentilleen ja tasan tarkkaan.

Meinasin jo alkaa käyttämään ”P-paikka C”:tä, joka sijaitsee noin kilometrin päässä kotoa. Ongelmia ko. parkkiksen kanssa on 2; autoille tehdään ilkivaltaa ja toiseksi se on liian pitkällä. Omaan Scaniaani on kertaalleen murtauduttu, kerran imetty polttoaineet tankista yms. kyseisellä paikalla. Ja kolmanneksi, mikä helvetti minä olen kävelemään aamuisin autolle ja iltaisin kotiin, sen takia, jotta naapureiden mielestä mun auto on ruma tai se häiritsee niiden ikkunanäkyvyyttä?

Voinko mä nyt alkaa soittelemaan tuohon lähinaapurille, et voisiksä ajaa tuon vitun ruman bemaris pois häiritsemästä mun parvekemaisemia? Kielletään hei kaikki pysäköinti asuinalueilla, koska joidenkin silmään ne autot ei miellytä! Toi helvetin ruma Hondakin tuolla naapuritalossa voisi mun mielestä alkaa käyttämään tota kilometrin päässä sijaitsevaa kenttää, vituttaa katsoa sitä joka kerta, ku käyn tupakalla. Se häiritsee mun ”esteettistä” näkymää.

Pelastuksekseni huomasin kuitenkin, että Espoon viranomaistet olivat tehneet toivomani muutoksen ”P-paikkaan A”. Laitoin itse tuosta mielestäni kyseenalaisesta kuorma-autokiellosta kyselyä perään, ja kappas kummaa, tilalle oli tullut aikarajoitettu pysäköinti (6-18), ei KA-kieltoa.

Aloinpa siis käyttämään A-vaihtoehtoani uudelleen, jännityksellä odottaen, että koskahan alkaa taas sähköposti laulaa. No, kaksi viikkoahan siihen noin suurin piirtein meni. Toimistolta soitettiin, juuri kun olin perjantain kunniaksi pysäköinyt autoni viikonlopun ajaksi kohtaan ”p-paikka A”, että naapurit ovat ilmoittaneet Ympäristö – ja Terveysministeriölle siitä! Esteettisen haitan lisäksi autoni aiheuttaa kuulemma hajuhaittoja ja kerää kesäisin paskakärpäsiä!

Nyt vähän faktaa kehiin: Olen ajanut ko. autoa kohta 5 vuotta, eikä sillä ole koskaan tänä aikana ajettu muuta kuin pahvia/ kartonkia/ paperia. En tiedä, saavatko nämä kyseiset naapurit hajua aikaiseksi pahvilaatikoista tai aamuisesta sanomalehdestään, ilmeisesti sitten. En ole niin tyhmä, että kurvaisin biojäteauton jonkun ikkunan eteen parkkiin.

Alkoi sen verran keittää yli nämä käsittämättömät tarinat pysäköinnistäni, että nyt ei ole oikeastaan muita vaihtoehtoja, kun käyttää A tai B vaihtoehtoja, niin kauan kunnes joku virallinen ratkaisu tulee. Meitsi haluaa meinaa pelata tämän pelin loppuun asti, valituksineen päivineen. Toivon mukaan vaan työnantajanikin kestää tilanteen.

19.4.2013 - Tai ainakin joku voisi luulla niin

Joku voisi luulla, että olisin perjantai-iltana jossain päin Helsinkiä viettämässä iltaa. En ole, olen kotona. Joku voisi myös luulla, että jos kerran olen kotona, niin varmastikin juon limpparia. En juo, juon kaljaa. Joku voisi myös luulla, että olen umpijurrissa ja huono isä, kenties jopa soittaa lastensuojeluviranomaisille, että tämmöistä täällä saatana Espoossa tapahtuu. En ole jurrissa, olen ammattilaisena juonut 6 pientä koffin tölkkiä, ajattelin kyllä riipaista toiset mokomat vielä menemään (toimitus huomauttaa – Eli saatan olla lopputekstiä kohden jurrissa).

Mun alkoholinkulutus ei nyt ollu kuitenkaan se pointti tällä tämän päivän blogikirjoitukselle, vaikka joku voisi luullakin niin, vaan luuleminen asioista ilman faktoja. Onko tämä maailma oikeasti mennyt siihen pisteeseen, että ihmiset elää elämäänsä ajatellen, mitä ”joku voisi luulla”? Mä olen kuullut tätä paskaa jo yläasteajoista asti, kun ulkonäköni muuttui sen näköiseksi, että joku varmaan luuli minun palvovan saatanaa tai jotain muuta paskaa. Ja pahimmillaan tämä luuleminen asioista oli ehkä ammattikoulun alussa, kun kasvattamani pitkät kynnet lakattuina mustiksi saivat monet ajattelemaan, että jokuhan voi luulla sua vaikka homoksi. Voi vittu, mitä sitten. Ne, jotka mut silloin tunsi ja tuntee vieläkin tietää, etten ole ollut homo enkä tule olemaankaan.

Mutta sekään ei nyt ollut tämän kirjoituksen pointti, vaikka joku voisi luulla niin. Pointti oli tässä helvetin luulemisessa, mikä kävi ilmi tuossa eilen, ku ajattelin ottaa puolivuotiaasta tyttärestäni kuvan kaljatölkki kädessä. Ai, miksi? Siksi, että se himoitsi sitä koko ajan, varmaan kirkkaan punaisen värin takia. Miksi mä halusin siitä kuvan? Siksi, että se olisi ollut mun mielestä vitun hauskaa. Mutta jokuhan olisi voinut luulla, että juotan tytölle alkoholia. Päivän uutinen: Mä en ole niin vitun tyhmä, että semmoista tekisin.

Mä ymmärrän mun avovaimoni pointin, että joku voi luulla sitä sun tätä, mutta sitä mä en ymmärrä, miksi ihmiset hyväksyvät tämän? Mä olen elänyt koko aikuisikäni sillä tavalla, että mua ei yksinkertaisesti kiinnosta, mitä muut voi luulla asioista. Tosiasiat on eriasia, totta kai mäkin ajattelen elämässäni asioita, että en mä voi tehdä sitä sun tätä, koska jos joku saa tietää, niin paskaa tulee niskaan. Se on täysin eriasia. Mä en ala vittu elämään mun elämääni sillä perusteella, että jengi voi luulla jotain.

Asiasta 666:nteen (joku varmaan luulee mun palvovan saatanaa), pakko hehkuttaa mun loistavaa työnantajaa, joka taas ystävällisesti katsoi mun kesän festarimenolistan läpi ja totesi, että ”kyllä nää hoituu”. Tää asia on yks meikäläisen firman parhaista puolista. Vaikka välillä joutuu itsekin venymään pitkiin päiviin, niin ne venymiset myös maksetaan takaisin.

Kesähän nyt muutenkin onneksi helpottaa taas näitä siviilihommia. Joku voisi luulla, että musiikkitoimittajakin saisi palkkaa, mutta valitettavasti tässä saa ajella kyllä ihan täyspäiväistä työpäivää autolla. Eikä siinä mitään, vaikka joku voisi luulla, että mulla ei ole aikaa kaikkeen, kun on nuo lapsetkin. Kyllä mä olen delegoinut asiat suhteellisen hyvin, tosin kesällä yritän kyllä pitää pari viikkoa lomaa yhtä aikaa sekä paskakuskin, että mediapersoonan duuneista ja viettää aikaa lasten kanssa. Katsotaan, onnistuuko?

Joku varmaan luulee tän tekstin olevan täyttä paskaa. Tässä mun vastaus: Mua ei kiinnosta.