18.1.2014 - Avautuminen

Kuten varmaan moni teistä tietää/ on huomannut, olen aika nihkeästi kirjoitellut mihinkään mitään viimeaikoina. Tuossa pari päivää sitten aloin itse miettimään, josko sitä pitäisi taas muutamasta levystä mielipiteensä kertoa.

En ole noin puoleen vuoteen jaksanut kiinnostua promoista, joita sähköpostiini saapuu edelleen. Digitaalinen musiikinjakelu ei jaksa kiinnostaa, ei edes promoina. Puhumattakaan jostain Spotifysta tai muista itselleni ihan mysteerisistä systeemeistä. Levyä kuunnellessa, se levy asennettaan käsin sinne soittimeen, oli kyseessä LP tai CD tai peräti MC.

Tänään katselin sähköposteja, joissa noita promoja on. Olisihan tuossa noin 20 ihan kiinnostavaa levyä kuunneltavana, vaan jaksaako mua vieläkään kiinnostaa mikään helvetin lataaminen koneelle? Ei. Toki, voisihan sitä polttaa ne promot itselleen CD-levylle ja soittaa stereoissa, jos jaksaisi nähdä vaivaa.

Vaan, mikä vittu minä olen moista vaivaa näkemään? Väitättekö te levy-yhtiöt ja yhtyeet oikeasti, että se on minun vika, että musiikkia on liikaa nykypäivänä, eikä levyjä myydä tarpeeksi? Te kuvittelette, että arvostelen teidän hikisen ja väsyneen hupiprojektin levyn siinä toivossa, että tykkään siitä, ja joku muukin innostuu arvostelusta. Palkinnoksi tästä saan kiitoksen, ja yleensä jopa ostaa levyn ihan itse, kun eihän nyt nyt internetissä julkaistuilla arvosteluilla ole kuulemma mitään virkaa. Niinpä, ei ole virkaa valtaosilla teidän promoillakaan.

Kyllä mä varmaan tänä vuonna tulen arvostelemaan muutamia levyjä, mutta ihan vaan tiedoksi kaikille, että saa olla aika vitun kova yhtye jotta alan enää kirjoittamaan mistään digitaalisesta promosta yhtään mitään. Jos haluaa 100% varmasti levynsä arvosteltavaksi, niin vinyyliversion voi lähettää postitse, CD-levystäkin 90% varmuudella. Se on melko halpa hinta monen tunnin työstä.

Chrome Division - Infernal Rock Eternal

Allekirjoittanut sai jokunen vuosi sitten rajua palautetta erehdyttyään kutsumaan erästä kotimaista yhtyettä ”hupiprojektiksi”. Siinä yhteydessä luokittelu meni ehkä hieman metsään, mutta meni syteen tai sinne kuuluisaan saveen, niin tämän norjalaisen poppoon kyllä ”hupiprojektiksi” luokittelen.

Yhtyeessä kun soittaa mm. Shagrath (Dimmu Borgir) sekä Athera (Susperia), sekä muita useissa orkestereissa vaikuttaneita/ vaikuttavia jäseniä. Lisäksi Chrome Divisionin heavy metal-vaikutteinen rock’n roll on lyriikoiltaan vahvasti alkoholiin, naisiin ja muihin ”huvituksiin” kallistuvaa, tai sitä se ainakin oli.

Tämän ”hupiprojekti”-luokittelun tarkoitus ei ole kuitenkaan loukata yhtyettä millään tavoin. Itseasiassa yhtyeen kolme aiempaa täyspitkää ”Doomsday Rock’n Roll”, ”Booze, Broads And Beelzebub” sekä ”3rd Round Knockout” ovat soineet itselläni stereoissa huomattavasti useammin, kuin esimerkiksi "Timon Burgerin" viimeisimmät levytykset. Kukin tykkää, mistä tykkää, mutta itselleni peruskaljahuuruinen räkärokki toimii paremmin, kuin yltiösinfoninen black metalli.

Siksi ”Infernal Rock Eternal” onkin heti alkuvuoteen iso pettymys. Tuntuu, että yhtye on neljännellä täyspitkällään yrittänyt lähteä tekemään ihan vakavasti otettavaa levyä. Poissa on huumori, alkoholilta tuoksahtava soitanta ja räkäinen tuotanto. Jäljelle jää tympeä ja ylituotettu B-luokan rock’n roll-levytys.

Verrattaessa levyä yhtyeen edellisiin tuotoksiin, ei Chrome Division ole mitään suuria muutoksia lähtenyt tekemään, itse asiassa perusidea yhtyeellä on edelleen tismalleen sama. Suurin eroavaisuus onkin siinä, että ”Infernal Rock Eternal” kuulostaa edeltäjiinsä verrattuna munattomalta ja tasapaksulta levyltä. Poissaolollaan loistavat ”Join The Ride” tai ”Raven Black Cadillac” kaltaiset ensikuuntelulla tajuntaan iskevät hitit. Sen sijaan tilalla on täysin mitäänsanomattomia kappaleita, kuten levyn keskivaiheilla kuultavat synkistelyt ”Lady Of Perpetual Sorrow” sekä ”The Moonshine Years”. Pientä lohtua levyllä tarjoavat ”(She’s) Hot Tonight” sekä ”No Bet For Free” kaltaiset ripeämmät rypistykset, mutta eipä niistä hittejä saa tekemälläkään.

”Infernal Rock Eternal” on mielestäni malliesimerkki siitä, kuinka ”hupiprojektista” yritetään väkisin tehdä vakavammin otettava yhtye, siinä karkeasti epäonnistuen. Jos vitsit ovat vähissä, eikä kaljakaan enää maistu, niin ehkä Shagrathin ja kumppanien kannattaisi keskittyä jatkossa enemmän pääbändeihinsä, sillä tämänkaltaisesta tuotoksesta ei kuulijalle jää käteen oikeastaan muuta kuin väkinäinen välituotokselta haiskahtava teos.

4/10

http://www.levykauppax.fi/artist/chrome_division/infernal_rock_eternal/#cd