2.11 - Tapaus Gillies

Otetaan käsittelyyn jääkiekko ja kaikkia kiinnostava aihe: Trevor Gillies. Vaikka valtaosa Paskakuskin Päiväkirjan lukijoista varmasti tietääkin, että allekirjoittanut on ”en gäng HIFK, altid HIFK”, mutta yritän nyt kuitenkin edes hiukan käsitellä aihetta ilman punaisia laseja päässä.

Ei se Ruudun päälle hyökkääminen Jokereita vastaan ollut mikään järkevä temppu, sen varmasti myöntää kaikki HIFK-fanit. Vaan, kuinka moni Jokerifani on valmis myöntämään sen, ettei se filmaaminen tilanteessa ollut kovin reilua? Kättä ylös vaan reilusti siellä. Toiset meistä haluaa nähdä lätkää, eikä Italian jalkapalloliigaa.

Eetu Pöystilläkin sattui kivekseen, kun muka maila osui sinne. Videokuva näyttää kyllä ihan selvästi, että Gillies huitaisee, mutta hei: Pöystille ja muillekin tiedoksi, munasuojat on PAKOLLISET jääkiekkokaukalossa. On se jännä, että maila kuitenkin osu toiseen kivekseen. Ehkä Eetulla on niin isot kassit, ettei ne mahtunut munasuojien alle tai sitten kannattaisiko HIFKin tehdä ihan vakavissaan protesti vajaalla varustuksella pelaamisesta?

Huvittavinta tässä Gillies-stoorissa on kuitenkin valtakunnan suurten kiekkoasiantuntijoiden kommentit, ”eihän tämmöinen jätkä kuulu SM-liigaan”, ”Kakkosdivarin pelaaja” yms. Unohtuiko nyt ihan ne faktat, että herra Gillies on pelannut NHL:ssä asti? Sinne TUSKIN otetaan edes ns. poliiseiksi mitään Suomen kakkosdivarin pelaajia. Kyllä siinä pitää olla vähän pelisilmääkin, jotta niihin kaukaloihin pääsee.

Huvittavin oli kuitenkin Iltasanomien toimittaja Antti Pärnänen, joka kaikessa viisaudessaan muistutti kolumnissaan, että Gillies on unohtanut, ettei hän pelaa nyt NHL:ää, AHL:ää tai ECHL:ää. Mä kysyn nyt sulta Antti yhden suoran kysymyksen, jos sä satut lukemaan tämän tekstin: Pelataanko noissa liigoissa jotain eri urheilulajia?

2.11.2013 - Levyhyllyn helmet

Sanotaan, että useat ns. "levykeräilijät" tykkäävät tehdä erinäköisiä listoja. En näköjään poikkea tässä tapauksessa siis valtavirrasta. Kuten jo aiemmassa blogitekstissäni mainitsin, niin olen joutunut olemaan hiukan hiljaa kirjoittelujen suhteen viimeaikoina, mutta tätä listaa olen salaa rakennellut muutaman kuukauden ajan, aina kun on ollut aikaa. Lista on pitkä, mutta ainakin omasta mielestäni hyvinkin nautittava. Here you go, A.sta W:hen...

A:

Alice Cooper- Welcome To My Nightmare

Vuonna 1975 julkaistu “Welcome To My Nightmare” oli Alice Cooperin ensimmäinen virallinen soololevy. Samalla Lissu myös siirtyi huomattavasti enemmän kauhuteemojen puolelle lyriikoissaan, sekä myös musiikissaan, vaikka jo aiemmatkin Alice Cooper-albumit olivat selkeästi pimeämmän puolen vaikutteiden alaisena tehtyjä. Levyn nimiraita ”Welcome To My Nightmare” on varmasti kaikille jo tuttu. Itselleni levyltä soitetuimmat kappaleet ovat mystinen hämähäkkilaulu ”Black Widow”, sekä itse tarinan pääjehun nimeä kantava ”Steven”.

Bubbling under:
Accept - Balls To The Wall
Ajattara - Kuolema
Azaghal - Codex Antitheus
Angel Witch - Angel Witch
Arcturus - La Masquerade Infernale

B:
Bathory – Blood On Ice

Itse yhtyeen valitseminen tähän kohtaan ei ollut suuri ongelma. Tosin joku olisi voinut ajatella Black Sabbathia tähän, minä en. Sen sijaan levyn valitseminen oli pieni päänvaiva, ottaen huomioon, että Bathory teki klassikoita sekä raaemman black metallin, että eeppisemmän viikinki metallin puolella. Levy valinta onkin monille varmasti yllätys, mutta mielestäni ”Blood On Ice” on ensimmäinen levy, missä Quorthon (R.I.P.) sai eeppisemmällä materiaalillaan levyn kokonaisuuden toimimaan kunnolla. Vaikka ”Hammerheart” sekä ”Twilight Of The Gods” ovat legendaarisia julkaisuja, kuten myös aiemmat black metallisemmat julkaisut, niin ehjin paketti löytyy minusta tältä levyltä. Suositellut kappaleet ”The Lake” sekä ”Woodwoman”

Bubbling under:
Backyard Babies - Making Enemies Is Good
Behemoth - Sventevith (Storming Near The Baltic)
Beherit - Drawing Down The Moon¨
Behexen - Nightside Emanations
Bewitched - Diabolical Desecration
Borknagar - Borknagar

C:

Cradle Of Filth – Principle Of Evil Made Flesh

Huolimatta siitä, että monien mielestä paikan olisi ansainnut Celtic Frost, niin valitsen tähän kohti brittiyhtye Cradle Of Filthin debyytin. Kyseinen levy on henkilökohtaisesti itselleni tärkeä, koska tuolloin teinipoikana en saattanut kuvitellakaan skandinavian ulkopuolelta tulevan mitään kuuntelukelpoista musiikkia. Monet dissasivat, minä en. ”Principle Of Evil Made Flesh” on ainutlaatuinen black metal teos, vaikka yhtye ei niin ”true kvlt” enää nykypäivänä olekaan. Omat suosikkini levyltä ”The Forest Whispers My Name” sekä ”Summer Dying Fast”.

Bubbling under:
Celtic Frost - Monotheist
Chrome Division - Booze, Broads And Beelzebub
Carpathian Forest - Black Shining Leather

D:

Dissection: Storm Of The Light’s Bane

Sinänsä hiukan harmaita hiuksia kasvatti mietintä Destructionin ja Dissectionin kamppailu. Tässäkin taistelussa ehkä voiton veti muistot nuoruudesta. Fredan Spinefarm jakoi ilmaisia julisteita tästä levystä, koska niissä oli kirjoitusvirhe. ”Storm Of the Lihgt’s Bane”-juliste kulkikin mukanani yli kymmenen vuoden ajan, kunnes kissojen raatelemana se koki lopullisen kohtalonsa, roskiksen. Oman kohtalonsa koki myös Dissectionin nokkamies Jon Nödtveidt (R.I.P.), mutta ihan omin käsin, ilman kissojen avustusta. Ennen itsemurhaansa mies onnistui kuitenkin säveltämään yhden melodisemman black metallin merkkiteoksen. Vaikka koko levy on yhtä klassikkoa alusta loppuun, sen ehdoton timantti on loppuvaiheessa kuultava ”Soulreaper”. ”My soul is black, and black as night are the ways of thine, wield the scythe of the soulreaper”

Bubbling under:
Danzig - 4
Dark Funeral - The Secrets Of The Black Arts
Darkthrone - Under A Funeral Moon
Destruction - Sentence Of Death
Devil Doll - Sacrilegium

E:

Emperor – In The Nightside Eclipse

Ei ollut vaikea valinta, päinvastoin. ”In The Nightside Eclipse” on ja tulee aina olemaan yksi kovimpia black metal levytyksiä ikinä. Tästäkin levystä on tietysti teini-iän muistot, jotka varmasti vaikuttavat rankingissa. Silti päätösraita ”Inno A Satana” on loistavuudessaan lähes ylivertainen.

Bubbling under:
Enforcer - Diamonds
Enochian Crescent - Nef.vi.lim
Enslaved - Frost
Exciter - Heavy Metal Maniac
Entombed - Wolverine Blues

F:

Fleurety – Min Tid Skall Komme

Olipas hankala kirjain siinä mielessä, että vaihtoehtoja ei ollut montaa. Mutta jos yksi pitää nostaa esille, se on norjalaisen avantgarde black metal-yhtyeen Fleuretyn debyytti. Klassikoksi tämän levyn tekee ehkä eniten se fakta, että Fleurety oli aikoinaan yksi ensimmäisiä yhtyeitä, joka sekoitti black metalliin erikoisempia kuvioita.

Bubbling Under:
Finntroll - Nifelvind
Force Of Evil - Force Of Evil
Forgotten Woods - Race Of Cain
Frostmoon - Tordenkrig
F.T.W. Boogie Machine - Bull's Eye

G:

Guns N’ Roses – Use Your Illusion I

Siinäpä teille black metal puristeille miettimistä, miksi taakse jäivät niin Gorgorothit, Gehennat ja monet muut. On totta, että levyn kenties tunnetuin kappale ”November Rain” on jo vähän ylisoitettu, kuten myös levyn toinen balladi ”Don’t Cry”. Omasta mielestäni tämän massiivisen spektaakkelin suurimmat kohokohdat ovat jääneet turhankin paljon huomiotta, levyltä on nostettu aivan väärät biisit radiolistoille. Izzy Stardlinin laulama ”Dust ’N Bones”, Michael Monroen tähdittämä ”Bad Obsession”, vittumainen balladi ”You Ain’t The First”, sekä “The Garden” Alice Cooperin vierailemana ovat tämän levyn kohokohtia. Myös "Use Your illusion II" on erinomainen rieska, ja valinta näiden kahden välillä oli vaikea.

Bubbling under:
Gehenna- Seen Through The Veils Of Darkness (The Second Spell)
Goatmoon - Varjot
Gorgoroth - Pentagram
Grand Magus - Hammer Of The North
Graveland - Thousand Swords

H:

Hypocrisy – The Final Chapter

Hyllystä näyttää löytyvän kaikkea Hanoi Rocksista Hypocrisyyn, joten valinta ei ollut kovinkaan helppo. Toisaalta olisi voinut valita esim. klassisen Hanoi Rocks legendan ”Two Steps From The Move” tai Hornan kautta aikojen ensimmäisen suomeksi lauletun black metal albumin ”Hiidentorni”. Silti voittajaksi selviytyi Peter Tägtrenin luotsaama Hypocrisy, joka siirtyessään perus death metal runttauksesta hiukan melodisemmaksi, löysi mielestäni ensimmäistä kertaa täysin oman linjansa ”The Final Chapter” levyllä.

Hammerfall - Legacy Of Kings
Hanoi Rocks - Twelve Shots O the Rocks
Horna - Hiidentorni

I:

Immortal – Pure Holocaust

Tähän nyt ei ole kahta sanaa. Kiitos Klaus Flemingin, metalliliiton ja vuoden 1993, elämäni muuttui täysin kuullessani ”The Sun No Longer Rises”-kappaleen radiosta. ”Pure Holocaust” avasi itselleni tien black metallin maailmaan, tulee soimaan hautajaisissani ja todennäköisesti tulee myös olemaan mielestäni kaikkien aikojen metallilevy. En jaksa uskoa, että tätä parempaa enää koskaan onnistuta tekemään. Vaikka osaan levyn jokaisen sekunnin ja sanoitukset ulkoa, en vaan kyllästy ikinä.

Bubbling under:
Impaled Nazarene - Suomi Finland Perkele
Ismo alanko Säätiö - Pulu

J:

Judas Priest – Priest…live!

Yhtyeitä kategoriaan “J” ei juurikaan ollut, levyinä vaihtoehtoja sitäkin enemmän, kun koko Judas Priestin tuotanto luonnollisesti hyllystä löytyy. Taistelu ”Screaming For Vengeance” ja ”British Steel” levyjen kohdalla päättyi ratkaisemattomaan, joten ässäkortti hihasta ja ”Priest…live!” nytkähti yllättäen ykköseksi. Levy nyt vaan on yksinkertaisesti harvinaisen onnistunut livenauhoitus, jolla kuullaan lähes tulkoon kaikki parhaat Judas Priestin kappaleet. Toimii muuten videona vielä paremmin, kuin levyltä.

K:

King Diamond - Abigail

Katatonian maagisesta debyytistä ”Dance Of December Souls” huolimatta, ei tähänkään oikein valtaisaa taistelua ollut. Paitsi King Diamondin levyjen välillä, sillä herra Kinkku yhtyeineen on luonut yhden jos toisenkin klassikkoalbumin. Olkoonkin, etten ole ollut kovin innostunut viimeisimmistä King Diamond levyistä, niin tähän listalle olisi voinut valita mitä tahansa väliltä ”Abigail” – ”Voodoo”. ”Abigail” vinyyliltä kuunneltaessa on kuitenkin jotain, mitä jokaisen metallista pitävän pitäisi kokea. Joka kesäinen varma valinta grillauksen taustamusiikiksi. Sääli, ettei se oma suosikkini levyltä, ”A Mansion In Darkness”, tullut livenä Tuskassa.

Bubbling under:
Katatonia - Dance Of December Souls
Kreator - Hordes Of Chaos
Kylähullut - Turpa Täynnä

L:

Leevi And The Leavings – Onnen Avaimet

Kyllä luitte aivan oikein, näytössänne ei ole mitään vikaa. Tosin täytyy häpeillen myöntää, että tämän levyn lisäksi ei hyllystä löydy kuin yksi kokoelma yhtyeeltä. Pitää ottaa jatkossa lisää tuotantoa haltuun, sillä kyllähän Gösta Sundqvist (R.I.P.) oli yksi kaikkien aikojen säveltäjälahjakkuuksia Suomesta. Mistäköhän se johtuu, että näinkin moni listaltani on kuollut?

Bubbling under:
Lifelover - Konkurs
Limbonic Art - Epitome Of Illusions
Lyijykomppania - Harmaita Säveliä

M:

Mayhem – De Mysteriis Dom Sathanas

No, nyt on sen verran haastava valinta, että saa ”bubbling under”-lista vähän jatkoa. On Manowar, Mercyful Fate, Mana Mana, Marduk, Moonspell, Morbid Angel, My Dying Bride, Mötley Crüe ja tietysti se Motörhead. Tällä kertaa Lemmy saa kuitenkin pysyä poissa voittajan pallilta, sillä yksi kaikkien aikojen synkimmistä black metal levyistä, Mayhemin “De Mysteriis Dom Sathanas”, nousee korkeimmalle korokkeelle. Levyn nerokkuushan ei ole itse kappaleissa, vaan sen äärimmäisen onnistuneessa äänimaailmassa yhdistettynä Attila Chisarin hämmentäviin lauluihin. Kuunnelkaa ne Hellhammerin rumpusoundit! Millä levyllä muka on paremmat? Ja taas yksi kuollut tälle listalle, Euronymous (R.I.P.)

Bubbling under:
Mana Mana - Complete... Kaikki
Manes - How The World Came To An End
Manowar - Kings Of Metal
Marduk - Opus Nocturne
Mercyful Fate - Time
Moonspell - Wolfheart
Morbid Angel - Blessed Are The Sick
Motörhead - Bastards
My Dying Bride - The Angel And The Dark River
Mörk Gryning - Tusen År Har Gått...
Mötley Crüe - Shout At The Devil

N:

Nashville Pussy – Say Something Nasty

Joskus sitä pitää vaan vähän rentoutua, ottaa kaljaa ja katsoa vaikka tissejä. Kävin kattomassa bändin Tavastialla, mutta liveshow ei ollut ihan niin maaginen, mitä odotin parin hyllystä löytyvän DVD:n johdosta. Silti, ”Say Something Nasty” vetää pisteet kotiin jo introllaan. Eikä ”The Bitch Just Kicked Me Out” tai ”Keep On Fuckin’” kaltaisia klassikkoja voi vain millään unohtaa.

Bubbling under:
Necromantia - Scarlet Evil Witching black
Noitapastori - Anima
Necrophobic - Death To All

O:

Old Man’s Child – The Pagan Prosperity

Vaikka tässäkin kohdin olisi voinut harkita ehkä OZia, Ophthalamiaa tai Overkilliä, niin vastaus on simppeli; ”The Pagan Prosperity”. Se hetki, kun kuulee sen”I feel hate!”-lausahduksen kappaleessa ”Soul Possessed”, on vaan vieläkin niitä hetkiä, kun käsi nousee kohti kattoa, vaikka istuisit verkkarit jalassa sohvalla runkkaamassa.

Bubbling under:
Onslaught - Power From Hell
Ophthalamia - Via Dolorosa
Overkil - Ironbound
Oz - Burning Leather
Ozzy Osbourne - Diary Of A Madman

P:

Primordial – Redemption At The Puritan’s Hand

Peer Günt, Possessed,Paradise Lost? Ei. Nyt on aika jolloin tälle listalle pääsee ensimmäinen tuoreempi julkaisu. Primordialin ”Redemption At The Puritan’s Hand” on levy jonka sain julkaisu aikana kunnian arvostella. En mä osaa tästä vieläkään mitään muuta sanoa, kuin että kylmät väreet tulee joka kerta, kun päätöskappale ”Death Of The Gods” lähtee soimaan. Alanin laulut = parhautta.

Bubbling under:
Pain - Dancing With The Dead
Paradise Lost - Draconian Times
Peer Günt - Bad Boys Are Here (kokoelma)
Posssessed - Seven Churches

R:

Ruoska - Riisu

Meinasin heittää tähän vittuillakseni Raptorin. Sen jälkeen mä olin hetken melkein ”true-evil” ja kelailin Rotting Christeja. Mainstream-homoboyna löysin myös vaihtoehdoksi Rob Zombieta ja Rammsteinia, mutta kyllä fakta on se, että kuunnelluin levy tästä kohdasta hyllyä on Ruoskan kakkosalbumi ”Riisu”. Vaikka yhtye on myös myöhemmin tehnyt ihan loistavia levyjä, niin silti ”Riisu” kaikessa amatöörimäisyydessään on vaan fiiliksiltään paras. En tiedä, johtuuko se siitä, ettei bändillä vielä ollut painetta onnistua? Ote on rento, kappaleet hyviä, toimii.

Bubbling under:
Raptori - Moe
Rob Zombie - Hellbilly Deluxe
Rotting Christ - Non Serviam
Ruaste - Toinen Samanlainen

S:

Satyricon – Dark Medieval Times

On melkein epäreilua joutua valitsemaan Slayerin, Sodomin, Sentencedin, Scorpionsin ja monien muiden seasta. Silti Satyriconin debyytti vaan nousee kaikkien edellä mainittujen yläpuolelle. ”Into The Mighty Forest” yksittäisenä kappaleena jo nostaa levyn arvon käsittämättömiin sfääreihin. Vaikka Satyricon on myöhemminkin tehnyt loistavia levyjä, ei se todennäköisesti koskaan tule tekemään ”Dark Medieval Times”:in kaltaista klassikkoa.

Bubbling under:
Samael - Ceremony Of Opposites
Scorpions - Crazy World
Sentenced - Amok
Setherial - Nord...
Sister Sin - Switchblade Serenades
Skid Row - Slave To The Grind
Slayer - Reign In blood
Sodom - M-16
Stone - No Anaesthesia

T:

Tiamat – Wildhoney

Taake, Tarot, Testament, Type O Negative ja mitä teitä nyt olikaan. Ruotsalaisen Tiamatin neljäs täyspitkä ”Wildhoney” ratsastaa kaikkien yli pelkästään yhden kappaleen takia, sillä ”Whatever That Hurts” on yksittäisissä kappaleissa kaunein tuotos ikinä. Levyltä löytyy muitakin helmiä, kuten ”Visionaire” ja ”A Pocket Size Sun”, mutta ennenkaikkea kokonaisuutena ”Wildhoney” on yllättävänkin ehjä, vaikka yhtye vasta ensimmäistä kertaa siirtyi selkeästi tunnelmallisempaan soitantaan.

Bubbling under:
Taake - Noregs Vaapen
Tarot - Crows Fly Black
Testament - Low 
The Black League - Man's Ruin Revisited
The Coffinshakers - The Coffinshakers
The Meads Of Asphodel - The Murder Of Jesus The Jew
Throne Of Ahaz - Nifelheim
Thyrane - Symphonies Of Infernality
Thy Serpent - Forests Of Witchery
Troll - Neo-satanic Supremacy
Tuomari Nurmio - 1999
Turbonegro - Scandinavian Leather
Turmion Kätilöt - Pirun Nyrkki
Twisted Sister - Stay Hungry
Type O Negative - October Rust

U:

Ulver - Bergtatt - Et Eeventyr I 5 Capitler

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä nykypäivän proge-Ulveria laisinkaan, mutta vanhat levyt toimivat edelleen. Rohkea akustinen ”Kveldssanger” olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta ”Bergtatt” puhtaana melodisena, silti äärimmäisen kylmänä turska black metallina toimii kuitenkin kokonaisuutena paremmin. Sääli, että yhtye soittaa nykyään mitä soittaa. Toiset tietysti tykkää ja saavatkin tykkää, minä en innostu. ”Nattens Madrigal” oli itselleni käytännössä viimeinen Ulver-levytys. Ei ”Nattens Madrigal” kuitenkaan enää yltänyt tämän debyytin tasolle.

Bubbling under:
Unanimated - Ancient God Of Evil
Unleashed - Where No Life Dwells
Usurper - Threshold Of The Usurper
U.D.O. - Mastercutor

V:

Verjnuarmu - Muanpiällinen Helevetti

Käytännössä koko BLACK METAL nimen keksinyt Venom olisi ollut itseoikeutettu tähän, mutta rehellisesti sanottuna Venomilla on aika harvoja hyviä kokonaisia levyjä, mistä valita. Lähinnä yhtyeen parhaimmat biisit on kasattuna erinäköisiin kokoelmiin, kaikella kunnioituksella mittavaa uraa kohtaan. Tästä syystä savolainen Verjnuarmu ensimmäisellä savon murteella lauletulla metallilevyllä, debyytillään ”Muanpiällinen Helevetti” nousee kuitenkin jopa Venomin ohi. En tiedä, johtuuko se siitä, että kaksi ex-naisystävääni on savolaisia, vai mistä, mutta satun tykkäämään ko. murteesta. Ja toimiihan se näköjään metallimusiikissakin parhaimmillaan helvetin hyvin.

Bubbling under:
Venom - Cast In Stone
Viikate - Surut Pois Ja Kukka Rintaan
Vuohivasara - Perdition Reigns Supreme

W:

Wasp – The Crimson Idol

Blackie Lawless ja "WeAreSatansPeople" ei nyt sinänsä ollut mikään yllätysveto tälle listalle. Toki Wolf ja jopa Watain kolkuttelivat kannoilla, mutta Wasp on Wasp. Lähinnä ongelmaa tuottikin valitseminen levyjen ”Wasp”, ”Inside The Electric Circus”, ”K.F.D.” sekä ”The Crimson Idol” välillä. Huomautan tähän väliin, että myös ”The Headless Children” sekä ”The Last Command” ovat erinomaisia levyjä, ennen kuin joku trueiivöl alkaa itkemään. No, ”The Crimson Idol” ja oma tuplacd-versioni valikoituikin lähinnä bonusmateriaalin takia listalle. Etenkin ”The Idol”-kappaleen akustinen liveversiointi bonuslevyllä on aivan maaginen veto. No, kyllähän itse levyltäkin löytyy. Ehkä suurimpana kohokohtana "Chainsaw Charlie (Murders In The New Morgue)".

Bubbling under:

Watain - Lawless Darkness

White Wizzard - Over The top

Wolf - The Black Flame

Witchery - Symphony For The Devil

2.11.2013 - Sini Saarela & Greenpeace

Kuten olette kenties huomanneet, on Paskakuskin Päiväkirja viettänyt viimeiset kuukaudet hiljaiseloa. Lopetin myös Kaaoszineen kirjoittamisen toistaiseksi. Syitä tähän määrittelemättömän pituiseen taukoon on useita, mutta mainittakoon tähän alkuun ne tärkeimmät. Ensinnäkin kolmas lapseni syntyi muutama kuukausi sitten, mikä on aiheuttanut lievää kiirettä perhe-elämässä. Ja toiseksi, allekirjoittaneella tuli syvä ahdistus.  Oli liikaa kirjoitettavaa, niin ei enää jaksanut edes aloittaa kirjoittamaan yhtään mitään. Käsittääkseni tämä on ihan ammattitauti, kyllä se siitä muutaman kuukauden levolla sitten. Tai sitten ei.

Mutta näistä viis, tosin aiheita tähänkin tekstiin olisi enemmän kuin kahdessa kädessä sormia. Paskakuskin Päiväkirja sai kuitenkin eilen noin viidennen fanipuhelunsa, ja vaikka vahvasti humaltuneen herrasmiehen asiasta ei paljoa selvää saanut, oletin että puhelun aiheena oli facebook avautumiseni tapaus Sini Saarela & Greenpeace:sta. Koska Päiväkirja haluaa myös suojella syyttömiä perjantaipullon korkanneita, niin jätetään tässä kohdin fanipuhelun soittajan koko nimi mainitsematta. Eiköhän herra Roudari Kosonen tiedä itsekin, kenestä nyt puhutaan.

Mutta mennään itse asiaan, eli tapaus Sini Saarelaan. Tästähän tulikin jo väännettyä kättä facebookissa pitkälle aamuntunteihin asti, mistä syystä yöunetkin jäivät kovin lyhyiksi. Mutta siis, asiaan!

Läväytetään ensi alkuun kaikki faktat pöytään, jottei niistä jää mitään epäselvyyksiä puitavaksi. Ensinnäkin, minä EN ole koskaan kyseinalaistanut tai edes millään tavalla väheksynyt Greenpeace-järjestön aatteita. Aatteet on varmasti ihan kohdillaan, tai ainakin jossain määrin luokiteltavina järkeviksi. Sen sijaan ihmetyttää tämä poru pidätyksestä ja mahdollisista tuomioista. Greenpeacen johtaja myönsi itsekin, että isku öljynporauslautalle OLI LAITON. Totta helvetissä se on laiton, et sä ny vaan saatana tule toisten omistamalle lautalle ilman lupaa, et ainakaan oman köyden avulla. Ja nyt tämä yksi suomalainen sankari pyytää jopa Suomen valtion apua, että pääsee Venäjän vankilasta pois! Kun ei edes syötyä saa, vegaani kun on! Voi vittu, oikeesti Sini. Sä tiesit varsin hyvin mitä sä olet tekemässä, sä osallistuit siihen vapaaehtoisesti, joten ole ämmä hiljaa ja kärsi tuomiosi. Ja ihan pikku vinkkinä, kannattaisi pikkuhiljaa alkaa totuttelemaan siihen, ettei kasvisruokaa ehkä joka päivä olekaan tarjolla.

Toisin kuin viime yönä väitettiin, minä en ole toivonut edes salaa Sinille ja kumppaneille mahdollisimman ankaraa tuomiota. Minä toivon, että kyseinen porukka tuomitaan ihan samalla tavalla, kuin muutkin samankaltaisiin rikoksiin syyllistyneet. Jos syytenimike on merirosvous, ja nämä aktivistit katsotaan siihen syylliseksi, niin tuomio on oltava sen mukainen. Ei sieltä kukaan muukaan kävele moisesta syytteestä pään taputtelun jälkeen Helsingin junaan, vain siksi että tarkoitusperät oli niin helvetin hyvät! Joten miksi ihmeessä näin pitäisi Sinin kohdalla olla? Vain koska se on Greenpeace? Vai mihin sitten lopulta vedetään raja? Saako Greenpeace esim. alkaa tappamaan ihmisiä, koska ”periaatteet on niin hyvät”? Vertauskuvana olen jo facebookissa käyttänyt ja käytän edelleen sitä, että vuoden 2001 WTC-iskujen takana olevat ihmiset käsittääkseni uskoivat tekevänsä oikein. Eli armahdus heillekin, koska ”tarkoitus pyhitti keinot”. Kuolleitahan he ovat, mutta ei muistella pahalla, kun kerran periaatteet olivat hyvät.

Ei, ei, ja vittu 666 kertaa ei. Anarkialla maailma ei toimi. Laittomilla teoilla maailmaa ei muuteta paremmaksi, luulisi niinkin ison järjestön kuin Greenpeacen jo ymmärtävän tämän. Ja muuten loppuun erään FB-ystäväni hyvä huomio: Greenpeacen vene tuli sinne ihan moottorilla varustettuna paikalle, herää kysymys, mistä se polttoaineensa on saanut? Kyllä, sen takia sitä öljyä porataan. Eikä huvin vuoksi tai siksi, että halutaan aiheuttaa luonnonkatastrofeja. Kun sitä perkele tarvitaan, ihan myös siihen Greenpeacen veneeseenkin.  

Terrorismia se on ekoterrorismikin.  Ei se hyvillä aatteilla miksikään siitä muutu.