lauantai 1. kesäkuuta 2013

1.6. - Kriitikon Elämää

"Me kohdellaan kriitikoita, niin kuin kriitikot kohtelee meitä" tokaisi lavalla eräs muusikko, jonka nimeä en aio tässä blogitekstissä mainita. En aio myöskään palata vanhoihin tapahtumiin, en halua puhua kyseisestä tapahtumasta enää julkisesti sanaakaan. Totean vain, että "me kohdellaan muusikoita, niin kuin muusikot kohtelee meitä" - terveisin media.

Yleisesti puhuttuna haluan kuitenkin avautua asiasta, koska itselläni oli aika helvetin iso kynnys jatkaa kirjoittelua enää mistään. Mulla on emäntä ja 2 lasta, kolmaskin tulossa. Entä jos joku vastaantulija ei tykkääkään mun seuraavasta arvostelustani? Vaarantaako tässä oikeasti itsensä, jopa perheensä? Kirjoitin Children Of Bodomin arvostelua hetken ja mietin, että tuleekohan Alexi vetämään mua turpaan siitä? No, se saa ihan hyvät pisteet, ettei ehkä kuitenkaan.

Yleisesti puhuttuna haluaisin kuitenkin muistuttaa teitä muusikoita, että kyllä me kriitikot arvostamme teidän teoksia, mutta ei paskasta nyt vaan saa ruokaa, vaikka sen paistaisi voissa. Ei voi mennä niin, että media nuolee jokaisen bändin persettä ja antaa täysiä pisteitä joka helvetin levylle ja keikalle. Ei media ole olemassa muusikoita ja levy-yhtiöitä varten, vaan lukijoita!

Ja muusikot sekä levy-yhtiöt, niin paljon kuin me mediassa kunnioitetaan teidän työtä, niin syytä olisi myös teidän kunnioittaa meidän työtä! Ymmärrän sanallisen tai kirjoitetun kritiikin teksteistäni, ei ne kaikki ole aina olleet ihan priimatavaraa. Mutta kuinka moni muusikko voi sanoa tehneensä elämänsä aikana pelkästään täydellisiä kappaleita?

Palautetta saa antaa, sitä pitääkin antaa. Väkivaltaisia hyökkäyksiä en sen sijaan hyväksy. En muusikoita, enkä kriitikoita kohden. En aio lähteä vetämään turpaan seuraavan paskan levyn lähettäneen bändin jäseniä vain, koska levy ei miellytä. Enkä siksi ymmärrä, miksi muusikko käy käsiksi kriitikkoon, jos joku teksti ei miellytä?

Olin jo viittä vaille valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta kyllähän nyt kaikki jotka mut tuntee niin tietää, että pakkohan mun on jotain kirjoittaa. Jos se ei jotakuta miellytä, niin ei ole pakko lukea. Joten jatketaan tästä, hampaiden kanssa tai ilman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti