Hyvää yötä kaikille. Ihan ensiksi kommentoisin tätä blogisivustoa sillä lailla, että kirjoitan tänne kunhan on jotain sanottavaa. Vaikka nimenä onkin päiväkirja, niin ei aina välttämättä ole asiaa, eikä ennen kaikkea aikaa edes käydä täällä.
Toiseksi haluaisin huomauttaa, että jokainen täällä on omalla nimellään. Käytän pelkkiä etunimiä, mutta koska suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä, on muusikoita, niin kaikkihan teidät tunnistaa, BUHAHAA!!!
Tästä päästäänkin kätevällä aasinsillalla tämä yön aiheeseen: FB ja sen julkisuuteen mukamas levinneet viestit. Oikeasti, kuka vittu teistä on niin tyhmä, että ylipäätänsä laittaa jonnekin facebookkiin yhtään mitään, mikä on salaista tietoa? Jos nyt on ihan pakko sille salarakkaalle jotain viestiä laittaa, niin ota puhelin kouraan. Eipähän ainakaan viestisi leviä, edes vahingossa.
Ei kai ne ollut muutenkaan levinneet, mutta kylläpä taas kävi ihme haloo jostain uudistuksista. Okei, myönnän itsekin välillä hermostuneeni näihin FB-uudistuksiin, mutta vain ja ainoastaan siksi, että ne ovat haitanneet jotenkin yhteydenpitojani. Ei mua ole kertaakaan kiinnostanut edes vilkaista, että kenelle mikäkin viesti näkyy. Salaiset seksisuhteeni sun muut hoidan ihan facebookin ulkopuolella. Ja jos joku ei ymmärtänyt edellisestä lauseesta sarkasmia, niin suksi suolle.
Mutta oli miten oli, joulu se tuli taas ja meni. Oli, yllättävää kyllä, ihan mukava joulu. Sitä en ymmärrä, että mistä vamhempani ovat niin vittuuntuneita, ettei edes soittaa voi, mutta ennen kaikkea tykkäsin siitä, että emännän kanssa on taas tunteet lämpenemään päin. Lahjojakin sain, kun olin ollut niin saatanan kiltti: kalsareita ja sukkia. Eipä siinä, en itse olekaan niin jouluihminen, että kaipaisin mitään teennäisiä lahjoja. Jos joku ostaa jotain ihan aidosti sydämmellä, niin se on asia erikseen, mutta siihen ei tarvitse joulua.
Olen kyllä itse joku maailman huonoin lahjojen ostaja, mutta SILTI onnistuin tänäkin vuonna ostamalla moccamasterin kahvinkeittimen. Pojalle perus krääsää, eli autotalo ja pari pikkuautoa ja siinäpä sitten kaikki joille olin jotain ostanut, olivat tyytyväisiä. Se kai se joulun tarkoitus on. Mutta en todellakaan aio seuraavina jouluinakaan ostaa kenellekkään muulle yhtään mitään, ei mulla saatana hermot kestä miettiä mitään joululahjoja.
Piti muuten kirjoitella noita Kaaoszinen-arvosteluja (sivusto, jolla yritän päteä olevani jonkun sortin musiikkitoimittaja) tässä pyhien aikaan, mutta jotenkin ne kummallisesti lähtee paremmin, ku käy ensin rääkkämässä itseään ihan palkkatöissä. Sama juttu ollut aina lomillakin, vittu mitään saa kirjoitettua. Ens viikolla vaan ei välttämättä kauheasti jouda, kun saa kiertää reippaat 700 osoitetta kartonginkeräysastioita, mitkä on muuten joka joulun jälkeen ihan tyhjinä.
Ulkona käy hempeä tuuli ja ruottalaiset yrittävät työntää jotain jäteöljyänsä meidän rannikoille. Ihan oikeasti hei, 6-1, mutta silti pakkoko sitä nyt ruveta jollain öljyllä kostamaan kuitenkaan? Ja voitittehan te sen naisten salibandyn kuitenkin, että pitäkää öljynne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti