Että semmoinen viikko tuli riipaistua... Oli kyllä jo etukäteen ihan tiedossa, että neljään päivään olisi tarkoitus kaikki ajot hoitaa ja kartonkiastiat eivät nin kovin tyhjillään ole joulun jäljiltä. Ne on Joulun Taikaa täynnä sanon minä. Eikä siinä mitään, lähdin ihan pirtein mielin ja hyvällä taisteluasenteella tiistaina liikkeelle, kunnes se saatanan Scania päätti ruveta kiukuttelemaan. Tiistai iltapäivä ja yrität autoon sisään, niin jää saatana ovenkahva käteen! Apumiehen ovi on tietysti lukossa, puhelin ja kaikki muukin tavara auton sisällä. Eipä siinä, joku ystävällinen vanha rouva lainasi puhelintaan, jotta sai soittaa toimistolle, että kiikuttavat vara-avaimet, jotta pääsee kampeamaan autoon sisään ja ajamaan korjaamolle. Ymmärtäväinen rouva oli, kiitos hänelle. Eikä siinä kahvan korjauksessakaan sitten loppupeleissä kauaa mennyt.
Keskiviikko menikin ihan kivasti, 12 tunnin työrupeamalla sai jopa otettua hiukan rästejä kiinni, mutta sitten torstaiaamuna levähti koko saatanan auto. Taka-akseli poikki, järjetön rutina kuului joka kerta kun edes hipaisit jarrua. Ajattelin rohkeana kaverina ajaa kyseisen katiskan kuitenkin ihan itse korjaamolle, meikäläinen ei hinausta tartte, jos se auto liikkuu. Kävin vielä kipilläkin siinä matkan varrella. Olihan se vähän pelottavaa vetäistä kehä ykköstä, ku ei uskalla jarrua painaa. Sori vaan kaikki siellä takana olevat, piti siinä tuusulanväylän kohdalla jo ruveta hidastamaan, että pääsee malmin liittymästä ylös.
Korjaamolta saikin sitten yllättäen vaiheessa olevan vara-auton tilalle. Oli kuulemma startti paskana ja vaihteet vittuilivat, mutta sen startin olivat sentään ehtineet vaihtaa. No, mitä niistä vaihteista. Ja toimivat ne vielä torstaina jotenkuten, ainakin välillä. Eikä se ny iso ongelma ole, jos ei toimi ku puolet vaihteista, kolmosella liikkeelle, siitä vitosta pykälään ja seiskakin toimi. Eniten ehkä vitutti kotimatkat motarilla, ku ei saa viimeistä pykälää päälle, ni vauhti on noin 75 km/h. Jotta anteeksi vaan taas kerran sinne takana oleville.
Meinasi sitten perjantaina olla vähän pipo tiukalla ja sen saivat kuulla muun muassa työnantajat puhelimitse ja loppupeleissä ihan livenäkin. Anteeksi muuten tästäkin. Mutta ajot tuli hoidettua loppuun asti, vittu periksi ei anneta, niin kauan ku henki pihisee ja auto kulkee edes jotenkin!
Korjaamopäällikkö yllätti positiivisesti, kun soittelin vara-auton vaihteisto-ongelmista. Totes, että mun oma auto on viittä vaille valmiina ja sen saa takas alkuviikosta, jotta eiköhän tässä siihen asti pärjätä tolla 4-vaihteisella kotterolla.
Tuli eilen nollattua koko perseelteen mennyt viikko aika rankasti, joten anteeksi muuten siitäkin kaikille läsnäolleille. Michael Monroe oli ihan vitun liekeissä nosturin lavalla, ainakin muistaakseni. VR päätti myydä lipun, mutta ei päästää junaan, ihan vitun reilu meininki. Joo, sä pääset tolla lipulla seuraavaan junaan, haistakaa vittu. Onneks taksit kulkee, muuten anteeksi sulle taksikuskillekin.
Tänään on aika ankara päänsärky ja sitä hoivaillaan muutamalla oluella, aattelin jos koittais tehdä vaikka jotain levyarvostelun tynkää ja ihan ottaa iisisti perheen kanssa kotosalla tää vuoden vaihtuminen. Ei muuta, ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vuonna 2012!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti