9.3.2013

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut niin paljon, että piti avata taas päiväkirja kertomaan asioita. No, eilisilta on taputeltu, käsitelty ja unohdettu jo, joten jatketaan muista asioista. Asioita, mistä haluan avautua, on oikeastaan kolme: Eilinen lumimyräkkä, Eerika ja jätteidenlajittelu.

Aloitetaan nyt siitä lumimyräkästä, kun taas on jengi kitissyt niistä kolareista, että ettekö te osaa ajaa siellä etelässä? Itse lähdin noin kello 15 aikaan ajelemaan Tattarisuolta kohti Espoon Tuomarilaa ja arvasin heti kehä ykkösen rampissa, että kohta alkaa pelti kolista. Ei siinä, että näkyvyys oli hetkittäin 0 metriä eteenpäin, mutta äkkiä tullut märkä lumi lämpötilan ollessa hiukan pakkasen puolella, aiheutti sen, että tiet olivat aivan täyttä luistinrataa. Vielä Tuusulanväylän kohdilla ajelin noin kahdeksaakymppiä, vaan kun luistonesto alkoi näytössä herjaamaan siinä vaiheessa, vaikka ajelin vakionopeussäädin päällä, niin ymmärsin itse pelin hengen. Nopeus putosi heti alle viidenkympin ja kädet ristissä toivoin, että kotiinkin asti vielä pääsee. Siis kyllähän mä itse pääsen noissa olosuhteissa, mutta onneksi en tullut esim. kehä kolmosta, oli kuulemma vähän nihkeää.

Mä ymmärrän sen, ettei kaikki liikenteessä olevat ole 15 vuotta ajaneita ammattikuskeja. Mutta hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun ne alan ammattilaiset hidastaa vauhdin. Ei se tarkoita sitä, että sillä isin bemarilla pitää lähteä vasenta kaistaa ohi, isin bemari päätyy muuten katolleen penkalle. No, joka kertahan näitä urpoja löytyy, mutta eilisen kolarisumista todennäköisesti suurin osa oli olosuhteiden uhreja. Keli muistutti huolestuttavan paljon muutaman vuoden takaista lahdenväylä/ porvoonväylä selkkausta.

Eniten mua kuitenkin vitutti nämä nykypäivän henkilöautot, missä syttyy automaattisesti vaan ne helvetin huomiovalot edessä. En tiedä, ymmärrättekö te autojen omistajat, mutta useissa näissä kulkuneuvoissa ei automaattisesti syty takavalot laisinkaan! Pimeällä te ihmiset ymmärrätte laittaa valot päälle, siksi että näette itse eteen, mutta eilisen kaltaisessa lumimyrskyssä tuli bongattua ainakin 5 autoa, joissa ei takavalot pala! Siis kelillä, missä pitäisi jo olla sumuvalotkin takaa päällä, niin ei pala takana vittu mikään valo! Koittakaa nyt saatana muistaa kääntää edes ne ajovalot päälle.

Ja sitten asiasta siihen surullisimpaan, Eerika, R.I.P. Tiedän, että tästä asiasta jauhetaan jo ehkä liiankin paljon, mutta kahden lapsen isänä uutisointi sai minut voimaan pahoin. En väitä, että kyseinen tapahtuma ei saisi myös lapsettomia ihmisiä oksentamaan. Mutta puhuessa omasta puolestani, en ole koskaan eläessäni joutunut lukemaan mitään kuvottavampaa. Selattuani iltapäivälehdet, istuin pitkän aikaa 5 kuukautinen tyttäreni sylissä ja ihmettelin, miten kukaan voisi edes kuvitella sattuvansa omaa lastaan? Tyttäreni Ida ei tietenkään ymmärtänyt, miksi aloin itkemään, mutta tosimiehet itkevät. Itku oli sekä omasta onnesta, että surusta Eerikaa kohtaan. Siinä missä sosiaalisessa mediassa kaikki olisivat valmiina suurin piirtein tappamaan tämän kaksikon, ja allekirjoittanutkin yhtyi siihen lynkkausporukkaan, olen myös yrittänyt miettiä syitä tähän toimintaan? En löydä. Istun tälläkin hetkellä tyttäreni sylissä kirjoittamassa tätä tekstiä, enkä pysty ymmärtämään, miten voisin omaa lastani satuttaa? Ja itken muuten taas, edelleen sitä surun ja ilon yhdistämää itkua. Joku voi nyt lässyttää tästä tekstistä, että vittu mitä nössöilyä, ei jaksa lukea, niin SUKSIKAA VITTUUN sitten. Mä halusin avautua tästä uutisesta, koska se kosketti ja koskettaa edelleen. Pitäkää huolta lapsistanne ja ymmärtäkää, etteivät ne aina ymmärrä. Toki itselläkin menee hermot välillä tuon 3-vuotiaan pojan kiukuttelujen kanssa, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään silti tehdä lähellekään tuonkaltaisia asioita, mitä Eerika kohtasi. Lepää rauhassa tyttö pieni.

Jottei tämä blogikirjoitus mene ihan itkemiseksi, niin kevennetään sitä viimeisellä osiolla, jätteiden lajittelu. Asiahan mua ei yleensä kiinnosta, enkä siihen juurikaan kiinnitä huomiota. Jos asiakas on sitä mieltä, että sen mikroaaltouuni kuuluu kartonginkeräykseen, niin sinne se myös menee. Asiakas on aina oikeassa. Tällä viikolla vaan hämmentävästi tuli törmättyä asiaan moneen otteeseen. Tiistai iltapäivällä Havukoskella peruutin eräälle jätehuoneelle, johon kävelee samaan aikaan tummaihoinen mies kolmen valintatalon muovikassin kanssa. Selvällä suomenkielellä herra kysyy: heitänkö suoraan kyytiin? Vastaan tähän, että otan vain pahvit, joten kaveri avaa jätehuoneen oven ja heittää kassinsa biojäteastiaan! Mun oli ihan pakko käydä meinaa kurkkaamassa sinne, kun kaveri lähti. No, ei siinä vielä mitään, mutta noin varttia myöhemmin samaisessa kaupunginosassa herrasmies rollaattorinsa kanssa astelee jätehuoneeseen samaan aikaan, kun itse peruutan ovelle. Oli päivän viimeisiä paikkoja, niin ei enää niin kauhea kiire ja raivo ollut päällä, joten avasin herralle kartonkiastian kannen, kun oli siihen alkamassa lastaamaan tavaraa. Herra alkaa lapioimaan kärrystään sanomalehtiä sinne, kysyn ihan ystävällisesti, että anteeksi miksi sä heität paperit tähän astiaan? Herra vastaa, ai mihin ne sitten kuuluu? Vieressä seisoo paperiastia isolla tekstillä ”keräyspaperia”. Edelleen ystävällisenä asiakaspalvelijana vastaan, että paperit kuuluu tuonne, missä lukee keräyspaperia. Kaveri osoittaa sekajäteastiaa, että tänne vai?  Mä luovutin. Kerrankin yritin. No, pisteenä iin päälle tuli loppuviikosta Reijo Remonttimies Konalassa helvetin ison kerrostalon jätehuoneeseen ihan vaan ihmettelemään. Ei sillä ollut edes mitään sinne tuotavaa, kunhan tuli katsomaan mun työntekoa. Reijo: ”Ai, täällä lajitellaan ihan paperikin erikseen”. Mun vaivautunut ”Öö, joo” ja syvä hiljaisuus lopetti keskustelun kivikaudelta nousseen Reijon kanssa.

Autoni on huollettu ja pesty. Mun mielestä on ihan ok, että sieltä pyyhitään pölyjäkin hytistä, vaikka osaan sen kyllä tehdä itse, mutta perkele ku heittävät aina kaikki hanskatkin roskiin! Vähän käytettyjä, hyviä pareja, ja ennen kaikkea varapareja, jos sattuu hanskat kastumaan liikaa. No, sain mä toimistolta kasan uusia. Pientä kritiikkiä voisi antaa siitä, että etuvilkusta on unohtunut toinen kiinnitysruuvi kokonaan, pitää kaivella himasta joku ruuvi maanantaiaamulle. Pitää myös kiivetä hytin katolle vaihtamaan hytin ylävalo, koska mä tykkään, et auto näyttää siistiltä ja kaikki valot palaa jne.

Unohdin mainita korjaamolle, et mun mankka ei enää tykkää cd-levyistä. Pitäisköhän kysyä pomolta, jos se sponsoroisi mulle jonkun halvan mp3-soittimen synttärilahjaksi? Radio rockin musiikkitarjonta kun on niin vitun väsynyttä paskaa, vaikka jutut on välillä ihan jees.