Mä en todellakaan ollut valmis isäksi 2 vuotta sitten, eikä meille mitään lasta suunniteltu. Siinä nyt sattui vaan se kuuluisa kumi unohtumaan matkasta. Ei ole siis sillä tavalla mikään ihme, että meni lähes 2 vuotta ennen kuin tosiasiassa pääsin edes tähän "iskä"-fiilikseen. Siis olenhan kä kotona illat ollut ja joskus jopa viikonloppuisin, mutta niin kauan ku tuo emäntä piti hoitovapaata, se yleensä tuppasi tehdä kaiken itse. Se on semmoinen luonteeltaan, ei siinä tarvitse yhtään nyrpistellä otsakarvoja tätä lukiessa. Siltä jos kysyy, että miten toi pesukone laitetaan päälle, niin sen vastaus on "mä laitan sen".
Mut nyt se lähti pari viikkoa sitten takaisin työelämään ja sen joutunut väkipakolla jättämään osan pojan hoitamisesta mulle. Meni siinä pari päivää ihmetellessä, mutta kaikista hauskinta oli se, että toi poika tiesi ite paremmin, mitä pitää milloinkin tehdä. Ei se varsinaisia lauseita osaa vielä kunnolla rakentaa, mutta "isi, kakka" ja valloittava lemahdus nenään kertovat kyllä, että mitä pitää tehdä. Tämä oli vaan yksi esimerkki, osaa se kertoa mulle muitakin pikkuasioita, mitkä aina silloin tällöin tuppaavat unohtumaan. Nyt tää menee jo ihan ku vettä vaan, vaikka en kyllä vieläkään jotenkin näe itseäni minään isähahmona. Tuskin moni muukaan.
Samalla olen huomannut muutaman tosiasian, mitkä todistavat että kyseessä on ihan oikeasti oma poikani. Se menee aina äärimmäisyyksiin. Silloin, ku syödään, ni silloin vittu syödään. Ja sitten ku se menee nukkumaan, sitä ei saa hereille kirveelläkään. Mahtaa vituttaa niitä, joiden lapset nukahtelevat monta kertaa yössä, tää laittaa päänsä tyynyyn ja herää aamulla. Okei, pari poikkeusta ollut, mut kuitenkin. Ja "auto", se on se elämän tärkein asia. Pari vuotta, niin otan sen apumieheksi töihin mukaan.
Töistä puheen ollen, ei ollut oikeastaan mitään kovin ihmeellistä tapahtumaa tällä viikolla. Kylmähän siellä oli ku helvetissä, mikä lähinnä vaikutti siihen, ettei auton hydrauliikka oikein tahdo skulata. Ei mulla itelläni niinkään toi kylmyys tuntunut. Okei, kävin perjantain päätteeksi heittämässä pomon pyynnöstä yhden ekstrakeikan, piti olla ihan nopea juttu, ni siinä kyllä lähti jo varpaistakin tunto. Piti tyhjentää pari energiajäte konttia, mikä olis ollu muuten ihan läpihuutojuttu, vaan ku ne kontit olivat saatana siellä lumeen hautautuneina niin, että sai lapioida siellä kainaloita myöden lumihangessa. Ja kun pomo käskee tyhjentämään pari konttia, se on oikeasti pari konttia + 10 astiaa + irtojätteet päälle. No, jotenkin jo arvasin sen, ku suostuin, mutta vitutti se silti niin paljon, että piti soittaa sen keikan jälkeen rouva työnantajalle ja haistattaa vitut. Eipä se siihen mitään vastannu, eihän se sen vika ollu, et ne kontit on lumen keskellä, kiitteli vaan että hoidin homman kotiin. No, ku tarpeeks maksetaan, ni mähän teen mitä vaan. Oli sen verran hyvä fiilis meinaa eilen, ku oli semmoinen suht sopiva palkka räpsähtänyt tilille, että kyllä taas kelpaa hytistä pakkasessa ensi viikollakin.
Paitsi, et se tais luvata lauhtuvaa säätä. toivon mukaan ei kuitenkaan mihinkään plussan puolelle mene, koska sit kastuu kengät ja sitten vasta vituttaa. Ja lunta ei muuten tarvitse yhtään lisää.
Muutenhan tää talvi on mennytkin duunien puolesta ihan suht ok, ei ole oltu ojassa kertaakaan tai muutenkaan kiinni. Nyt koputan päätäni, ettei tämä kostaudu. Pieneen vitutukseen auttaa perjantai-illan nollaus, ja se tuli hoidettua Kaaoszinen ensimmäisellä Club Prkleessä hoidetulla keikkailtamalla. Hyvinpä nekin alkoi, kun pääbändi peruutti puoliltapäivin, eikä saatu korvaavaa tilalle. Nooh, oli siel 2 bändiä ja ihan suht koht jotenkin porukkaakin, paremmalla onnella maaliskuun-iltamaan.
Mutta kiitos ja ANTEEKSI kaikki paikalla olleet, sekä muut joihin olen muistanut olla yhteydessä eilen. Olihan miellä kuitenkin kivaa, muistaakseni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti