Toissa viikolla julkaistu tiedote suuren levy-yhtiön
Roadrunnerin päätöksestä sulkea kansainväliset toimistonsa sai monet muusikot
ärähtämään nykypäivän tilanteesta. Fanit eivät osta levyjä, levy-yhtiöt eivät
enää tuota, eikä sitä kautta bänditkään.
Mutta ajatellaanpa asiaa hetki myös kuluttajan eli juuri
niiden fanien näkökulmasta. Viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana musiikin
tarjonta on kasvanut niin käsittämättömiin määriin, että kaikkia levyä on
kenenkään ihan täysin mahdoton ostaa. Jos vertaa tilannetta 90-luvun
alkupuolelle, jolloin kaltaiseni finninaamainen teini pystyi helpostikin
ostamaan kuukauden aikana lähes kaikki levyt, joita silloin julkaistiin, niin
tilanne on riistäytynyt tänä päivänä ihan täysin käsistä.
Levy-yhtiöt tekevät itse hallaa omalle bisnekselleen
julkaisemalla aivan liikaa b-luokan materiaalia, jonka kuvittelevat saavansa
myytyä läpi kuluttajalle vain siksi, että metallimusiikki on suosiossa. Tai
kenties pikemminkin kuvittelivat. Nykyajan nuoriso kyllästyi siihen, että joka
toinen ostetuista levyistä on silkkaa kuraa ja sitä kautta pelkkää rahan
hukkaa. Se alkoi lataamaan levynsä netistä, sitä kautta rahaa ei tarvitse
heittää kaivoon. Jäljelle jäi vain se sukupolvi, joka edelleen itsepintaisesti
haluaa levynsä hyllyyn, joista valta-osa on 80-90-luvulla tai peräti jopa
aikaisemmin oppinsa musiikkiin saaneet. Allekirjoittanut on yksi heistä, yksi
niistä joka tukee levy-yhtiöitä/ artisteja sen minkä lompakko kestää.
Silti ymmärrän myös nuorempaa sukupolvea, sillä tarjonnan
ollessa näin suurta ja samalla kuitenkin hetkittäin jopa ala-arvoista, niin
internet sekä laiton lataaminen on ehkä fiksumpi tapa tutustua uusiin
artisteihin. Kyllähän suurimmat nimet myyvät nimittäin kuitenkin levyjäkin
vielä ihan kiitettävään tahtiin, se johtuu siitä, että niihin on jo tutustuttu.
Mutta otetaan vaikka esimerkiksi juuri Arch Enemy sekä Kataklysm, jotka tätä
Roadrunnerin tilannetta rajusti kritisoivat. Veikkaanpa, että moni nuorempi
fani on tutustunut näihin yhtyeisiin nimenomaan internetin kautta, eivätkä
löytäneet sitä cd-levyä kaupasta ihan sattumalta, mikä oli omassa nuoruudessani
ihan normaalia. Sitä saattoi ostaa esimerkiksi Katatonian debyytin, Unleashedin
debyytin sekä muita itselleni ihan täysin tuntemattomien yhtyeiden levyjä, vain
siksi että levykaupassa ei juuri ollut muuta ostettavaa sillä kerralla. Ei
ollut sitä 10000 levyä, mistä olisi pitänyt arpoa, mikä näistä kuulostaisi
hyvältä.
Tässä vaiheessa on siis hyvä sekä levy-yhtiöiden, että myös
levyttävien artistien ottaa oma vastuunsa nykypäivän piratismista; ihan kaikkea
paskaa ei tarvitsisi julkaista levyllä. Nykypäivän teknologian ansiosta lähestulkoon
jokainen kitaran omistava finninaama pystyy jo kotonaan nauhoittamaan ihan
tuotannollisesti kelpo metallilevyn. Ongelma on siinä, että moni heistä
kuvittelee olevansa samoin tein valmiita julkaisemaan tuotoksena levynä ja mikä
vielä pahempaa, levy-yhtiöt ottavat kilpaa näitä uusia aloittelevia artisteja
suojiinsa, ihan siltä varalta jos se vaikka breikkaisi läpi.
Artistit eivät edes nauhoita demoja nykypäivänä,
parhaimmillaan ne pääsevät levy-yhtiön suojiin muutamalla nettiin laitetulla
kappaleella. Levy-yhtiöt julkaisevat näiden vielä aloittelevien muusikoiden ”debyyttilevyjä”,
jotka kriitikon korviin kuulostavat hyvä soundiselta demomateriaalilta, mistä
voisi ehkä pienen osan sille varsinaiselle tulevalle levyllekin ottaa.
Omaan nilkkaan kuseminen sekä levy-yhtiöiden sekä artistien
toimesta on yksi iso ongelma nykypäivän nettipiratismissa. Siinä vaiheessa, kun
valtaosa julkaistuista levyistä on IHAN OIKEASTI kuuntelukelpoista ja
ainutlaatuista tavaraa, olen täysin varma että myös levyjä ostetaan enemmän.
Nykypäivänä tilanne on vaan se, että ostat 10 tuntemattoman yhtyeen levyä, niin
niistä todennäköisesti 1-2 tulee soimaan levysoittimessa useammin kuin kerran.
Siis kaikessa lyhykäisyydessään: Lopettakaa levy-yhtiöt paskojen
levyjen julkaiseminen, älkää ottako yhtyeitä, jotka eivät ole vielä täysin
valmiita levylle asti. Ja artistit, 4-5 demoa ennen levytyssopimuksen saamista
oli vielä muutama vuosikymmen sitten ihan normaalia. Vähentäkää ylitarjontaa ja
paskojen levyjen julkaisuja on oma ratkaisuehdotukseni piratismin vähenemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti